Mitä kapteeni toivoi, se myös toteutuikin. Seuraavana päivänä puolen päivän aikana saatiin näkyviin ruotsalainen laivasto, jossa oli 11 linjalaivaa, 5 rekattia, 2 prikiä ja kaksi jaalaa, jotka risteilivät Möenin edustalla. Läntinen tuuli puhalsi kovasti, meri aaltoili korkeana ja kahdesti käärityillä märssipurjeilla kiikkuivat laineilla nuo uhkeat "tammivallit", jotka olivat jäännökset siitä mahtavasta sotalaivastosta, jolla Kustaa III murtautui ulos Wiipurin lahdesta. Ne olivat jäännökset siitä laivastosta, joka 1788-89 ja 90 vuosien sodassa Wenäjän kanssa niin kunniakkaasti taisteli isänmaan vapauden ja omatakeisuuden edestä. Laivaston etunenässä purjehti ruotsalainen amiraalilaiva Kustaa IV Adolf, joka oli viimeinen vuoden 1790 jälkeen raketuista laivoista. Se oli kaunis laiva eikä sitä kukaan kummastelekkaan, sillä tuon suuren mestarin Chapmanin äly oli muodostanut tämän samalla lujan ja sorean laivan rungon. Suikeana ja viehättävänä keinui se eteenpäin iloisessa leikissä Agirin tytärten kanssa ja ylpeydellä ja toivolla katseli sotalaivan päällikkö tuohon kolmikieliseen lippuun.
Puhaltaen keulakokasta merkin, joka ilmoitti, että Bellona toi mukanansa asiakirjoja viirilaivalle, ohjasi rekatti matkansa laivastoa kohti. Niinpian kuin parooni Cederström oli ottanut tiedon niistä määräyksistä, kuin Bellona oli tuonut mukanansa, kutsui hän heti kaikki päälliköt laivallensa ja ilmoitti heille, että venäläiset olivat valloittaneet Gotlannin ja myös että hän oli saanut käskyn viedä laivaston Karlskroonaan ottamaan sieltä sotajoukkoja laivoihin, sitte mennäkseen Gotlantiin ajamaan niiden ynnä linjalaivojen ja rekattien avulla vihollinen saaresta.
Tämä ilmoitus otettiin vastaan suurella riemulla Ruotsin laivastossa. Nyt saatiin taas näyttää, mihin nuo vanhat "tammivallit" kelpasivat vaaran hetkellä samalla kuin täydellä todella saatiin ottaa osaa sotaisiin leikkilöihin. Gaubineau oli kokonaan innoissaan. Hän kertoi upseereillensa yhden loistavan urotyön toistansa paremman, joissa hän oli ottanut osaa. Hän vannoi Marssin ja paavin parran kautta, että Gotland voitettaisiin takaisin hyvin helposti, eikä siihen tarvinnut muita miehiä kuin laivaston "sinitakkiset" ja että Karlskroonaan menemällä vaan tuhlattaisiin kallista aikaa.
Mutta ylipäällikkyys mietti tässä asiassa aivan toisin kuin kunnollinen kapteenimme. Laivaston tultua Karlskroonaan otettiin heti mukaan laivoille 374 miestä kuninkaan omasta rykmentistä, 500 Kalmarin, 514 Kronobergin, 417 Jönköpingin rykmentistä, ratsastavaa tykistöä kuusi kappaletta 6 naulasta kanuunaa ja 54 miestä Venden tykki väestöä, eli yhteensä 1,859 miestä evestiluutnantti Fletwoodin johdolla. Rekatti Sellona sai käskyn etsiä erinneet linjalaivat Urhoollisuus ja Miehuus ja ilmoittaa heille sekä sotalaivaston lähestymisestä että käskyn sulkea Sliten läheisyyden, ett'eivät siellä olevat venäläiset kuljetuslaivat pääsisi pakenemaan. Laivasto läksi merelle 11 päivänä Toukokuuta ja ohjasi matkansa Gotlantia kohti.
Kun Bellona 14 päivänä varhain aamusella palasi laivastoon, saatiin tietää kalastajilta, että venäläisten joukkojen päävoima, joka ilmoitettiin 2,500 mieheksi, oli asettunut Visbyhyn ja sen ympäristölle ja 150 miestä Sliten satamaan, jonka muinoiseen Carlstenin linnoitukseen kanuunat olivat asetetut. Saman päivän iltapuolella ankkuroitsi laivasto Sandviikiin. Tuskin olivat ne ehtineet asettua, kuin evesti Klintin lähettämä mies saapui amiraalilaivalle, tuoden mukanansa kirjeen parooni Cederströmille. Lähettiläs oli vanha tuttavamme, iloinen Manfred Skrifvari, joka oli tuon tärkeän, vihollista koskevan uutisen ilmoitettuaan päässyt kuvernöörin erinomaiseen suosioon, ja sama armo myös oli tullut kunnollisen Eerikki Krakinkin osaksi, josta kaikesta hänen oli kiitettävä Manfredin sukkelaa kieltä.
Skrifvari jätti evestin kirjeen parooni Cederströmille, joka kiiruhti lukemaan sitä. Se sisälsi vaan seuraavat rivit:
'Korkean-vapaasukuinen Herra Amiraali ja Vapaaherra!
Ne kanuunat, jotka vihollinen on asettanut entiseen Carlstenin linnoitukseen, ovat puisia eivätkä sentähden peljättäviä. Vihollinen oli myös peittänyt ruutitynnörilöitä Visbyn kirkonraunioihin, räjähyttääkseen kaupungin ilmaan, mutta sekin vaara on minun huolenpitoni kautta tullut poistetuksi. Jos herra amiraali tulee suoraa päätä Visbyhyn, täytyy vihollisen heti antautua.'
"Sen teen tiettävästi", huudahti Cederström, hyvin tyytyväisenä saamastansa ilmoituksesta, sillä vihollisen Carlsteniin asettamia kanuunia hän ei ollut katsellut juuri suotuisilla silmillä. "Tervehtäkää evesti Klintiä", sanoi hän kääntyen tämän lähettilääsen, "että kohta tapaamme toisemme Visbyssä."
Nuori kirjuri kumarsi ja kiiti ovelle, sillä hänellä oli kiire näkemään kaunista Annaa, jota hän nyt sai vapaasti ja estelemättä tavata, eikä tarvinnut peljätä yhtymistä Eerikki Krokin suurten käsien kanssa.