Amiraali Cederström ei menettänyt aikaa turhaan. Jo kello 7 samana iltana, kuin he päivällä olivat tulleet Gotlantiin, vietiin joukot silloisen kapteeni Nordenskiöldin johdolla maalle, eikä ainoatakaan vihollista ollut näkyvissä. Marssittiin suoraa päätä Visbyhyn, jossa venäläiset heti antausivat, sillä koko tämä toimi, että lähettää kourallinen miehiä Wenäjän rajoilta niin kaukaiseen paikkaan, kuin Gotlantiin ja vielä päälliseksi ilman pienintäkään apua sotalaivoista, oli niin päätön, ett'ei sen millään tavoin sopinut päättyä muulla tavalla, kuin miten se nyt päättyi.
Aamusella Toukokuun 17 päivänä tuli päällikönlaivalle viiriajutantti, kapteeni vapaaherra Klinckowström amiraali Bodiscon allekirjoittaman antautumiskirjan kanssa, joka sisälsi paljon edullisemmat ehdot kuin olisi tarvinnutkaan myöntää niin erillään olevalle ja vähävoimaiselle viholliselle; he saivat nimittäin vapaan pääsön samaan laivaansa, jolla olivat tulleetkin, jätettyään aseensa ja ampumavaransa, mutta saivat pitää kaiken yksityisen omaisuutensa, jos kunniasanallansa lupasivat, ett'eivät yhden vuoden kuluessa kantaisi aseita Ruotsia ja sen liittolaisia vastaan, kunniasana, jonka venäläiset kyllä osasivat kierrellä, varsinkin mikäli se koski miehistöä. Venäläinen matkue purjehti Toukokuun 18 päivänä Slitestä ja Ruotsin laivasto meni yhden osan kanssa sotajoukosta Karlskroonaan, mutta loput jäivät Gotlantiin. Gaubineau käskettiin toistaiseksi rekattinensa olemaan Sliten satamassa tarkastelemassa.
Noin 14 päivää moskovalaisten lähdettyä Gotlannista oli vaskiseppämestari herra Eerikki Krokin talossa tavallista vilkkaampi liike. Hyöriviä piikoja ja akkoja kiiteli siellä ulos ja sisään aivankuin eläviä sisiliskoja. Suuria oluttynnöreitä, viiniastioita ja muita juomatavaroita kuin myös useamman lajisia jumalanviljoja vietiin vaskisepän huoneisiin. No niin, eipä tuo kummallista ollutkaan, sillä seuraavana päivänä vietti raatimies Krok ainoan tyttärensä, suloisen Annan häitä herra Manfred Skrifvarin kanssa, joka hyväin töidensä tähden oli nimitetty sotatuomariksi ja rykmentinkirjuriksi samalla kuin hänen tuleva appensa oli saanut raatimiehen sijan maistraatin pöydässä. Niinhyvin appi kuin vävykin olivat saaneet arvokkaan aseman tuossa muinoisessa hansakaupungissa, sillä ilman heitä eivät olisi Bodiscon puukanuunat yhtävähän kuin hänen aikeensa räjäyttää Visby ilmaan tulleet kenenkään tiedoksi. Kaiholla äännettömyydellä otti ukko Krok vastaan kaikki ne ihmettelemiset ja hyvittelemiset, joiden esineeksi hän oli joutunut. "Ei mitään syytä, hyvät ystävät, ei mitään puhumista", vastasi hän, luoden silmänsä alas, joka käytös vieläkin enemmän kohotti raatimiehen arvoa asujanten silmissä.
Hääpäivä oli käsissä. Sadottain vieraita keräytyi niinhyvin huoneihin kuin puutarhaankin raatimiehen asunnossa. Syreenit tuoksuivat puutarhassa, linnut olivat jo valmistaneet pesänsä ja iloitsivat ilmassa. Luonnon suuri rakkauden ja sovinnon juhla-aika lähestyi, kukka nojasi kukkaan ja kullallekimalteleva perhonen suuteli ruusun tulipunaista poskea, päivänkorennoinen rakasti ja kuoli auringon helteessä, kaikki oli vaan rakkautta ja eloa.
Ei kukaan halvempiarvoinen, kuin itse kuvernööri oli sulhaisen isän asemasta ja Manfred Skrifvarin nuorellinen vartalo näyttikin oikein sorealta tuossa uudessa sotatuomarin univormussa, jota hän kantoi. Anna oli loistavan kaunis ja noiden kumartavien vierasrivien ohitse talutti häntä Hänen Majesteettinsa rekatti Bellonan päällikkö, kapteeni Gaubineau, joka upseeriensa kanssa oli kutsuttu olemaan läsnä juhlatilaisuudessa. Gaubineau oli aikonut morsiuslahjaksi antaa yhden tiloistansa, mutta luopui siitä, saatuaan tietää, että raatimies itse oli kyllin rikas lahjoittamaan yhden tilan tyttärellensä. Ei sieltä ollut poissa rekatin ensimäinen upseerikaan, vaan oli hän päinvastoin yhtenä sulhaispoikana.
Vihkiminen oli päättynyt ja morsiuspari oli vastaanottanut läsnäolevien, onnentoivotukset. Nuoripari oli jäänyt hetkiseksi kahdenkesken. Manfred sulki nuoren vaimonsa käden omaan käteensä.
"Venäläisten käynti Gotlannissa perusti meidän onnemme", sanoi hymyillen nuori mies. "Ell'ei Bodiscon parrakkaat kasakat olisi tulleet saareemme, niin en koskaan olisi saanut omakseni sinua, Anniseni."
"Ja pyhä Nikolaus sitte, sinä et saa jättää häntä kiittämättä", kuiskasi Anna takaisin, sillä hän oli saanut Manfredilta tietää hänen kohtauksestansa isän kanssa kirkkoraunioilla. "Meillä on ollut apunamme sekä pyhimykset että venäläiset."
Häät kestivät sen ajan tavan mukaan useita päiviä. Vasta neljäntenä päivänä lähtivät vieraat. Gaubineau ja hänen upseerinsa palasivat rekattiinsa Slitessä, josta se käskettiin risteilemään Itämerelle ja vainuumaan vihollisia laivoja. Huhu levisi, että useita Tanskan kaapparilaivoja niillä vesillä häiritsi Ruotsin kauppaa ja rekatti meni koettamaan saadaksensa kiini näitä veijaria. Varsinkin himosi vanha Gaubineau tavata tuota jo ennen mainitsemaamme Tanskalaista kaapparialusta Cort Adeleria ja tavallisella auliudellansa lupasi hän hyvän elinkautisen eläkkeen sille, joka ensimäiseksi huomaisi ja ilmoittaisi mokomasta pöpöstä.