"Löytyy yksi, ja hänen nimensä on Savilahden Jooseppi."
Silloin kuului sekavaa kiljahtelemista; se oli Alarikin ääni.
"Savilahti?" kertoi Kitulanka, "onko sellainen mahdollista? Onhan hän Ylistaron rikkain talonpoika. Kenellä on kauniimpi pirtti kuin hänellä, lihavammat ja kauniimmat elukat, suuremmat metsät ja kalarikkaimmat järvet, hänen ei tarvinnut sitä tehdä armon tähden. Hänen tyttärensä on kaunein koko paikkakunnalla ja olisi voinut saada mieheksensä kenen hyvänsä kylästämme."
Pappi hymyili.
"Hän sai paremman vävyn kuin talonpojan! Savilahden Olga on vihitty sen kasakkamatkueen päällikön Barbarisoffin kanssa, joka oleskeli kylässämme. Alarik raukka, se oli vahinko, että hän uskoi tytön lupauksia", lisäsi pappi hiljaisella äänellä.
Kitulanka kääntyi ympäri ja katsoi sinnepäin, missä hän tiesi
Alarikin tavallisesti istuvan. Se oli — tyhjä.
"Alarik on mennyt matkoihinsa", lausui isä. "Nyt ymmärrän, mitä hän tarkoitti kostollansa. Jos tunnen hänen oikein, niin saa Savilahti, tuo petturi, varoa itseänsä. Alarikin pyssy on tarkka eikä hänen silmänsä eikä kätensäkään petä. Oletteko kuulleet mitään leiristä?"
"Olen, meidän joukkomme Cronstedtin, Gripenbergin, von Döbelnin ja Palmfeltin johdolla vetäytyvät lyhyissä päivämarsseissa Härmään päin. Majuri von Fieandt on Kokonsaaressa urhoollisesti taistellut kahdeksan tuntia Jankovitsehin joukkoja vastaan, ennenkuin meikäläiset vetäysivät Dunkkarin sillalle. Fieandt on nyt taas Perhossa ja Karstulassa ja venäläisten yritys tunkeutua Kokkolaan ei ainakaan vielä ole onnistunut. Klingsporin asema ei myöskään ole parhain. Häntä uhkaa vihollinen takapuolelta ja edestä Rajevski, joka on saanut edullisen aseman Lapualla. Se tiedustelija, joka minulle ilmoitti näitä, luuli varmuudella, että Klingspor vihdoinkin pakoitetaan päättävään taisteluun ja sen onnellisesta päättymisestä meidän aseidemme hyväksi en epäile ollenkaan. Jumala on oikeudellinen, eikä kaikkivaltias voi muuta kuin olla meidän puolellamme."
"Niin, teillä on oikein, meidän kansamme on voittava sortajat", vastasi vanhus päättävästi. "Oi, kuin vanhuuteni estää minun uhraamasta vereni tässä pyhässä taistelussa. Voin ainoastaan rukoilla Jumalaa ja siinä kaikki."
"Ja siinä onkin kylliksi", vastasi pappi. "Suomen kaikissa kirkoissa pidetään esirukouksia meidän aseittemme voitton puolesta. Papisto on yhtä isänmaallismielinen kuin kansakin. Niiden kehoituksesta tarttuvat talonpojat aseihin kaikkiaalla. Jos päällikkyys ymmärtäisi tehtävänsä ja järjestäisi liikkeensä, niin nousisi koko maan miespuolinen väestö taistelemaan niinkuin yksi mies. Parin viikon kuluttua ei koko Suomenmaassa löytyisi ainoatakaan venäläistä."