"Eespäin, miehet uljahat!
Meit' uskollisten isäin henget seuraavat.
Kas kunnian
Kun tähti meille hohtaa!
Tuttavahan
On verityö, mi kohtaa.
Eespäin kaikki rientäkää!
Vapautemme ikivanha tie on tää.
Voittoisa lippu meitä johtaa,
Muinahis-aikain taisteluista liuskainen.
Eespäin, sä jalo vaate verinen!
Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten."

"Eespäin, eespäin", komentavat upseerit. Blume ja Ramsay ryntäävät ruispeltoon paljastetut sapelit kädessä. Ranck ja hänen kumppaninsa hyökkäävät taas eteenpäin. Majuri Eek huutaa Ranckille, että hän säästäisi henkeänsä, mutta hän ei kuule sitä. Hän on huomannut erään vanhan miehen kaatuvan maahan ja hän kiiruhtaa peittämään sitä ruumiillansa. Kaatunut on Taavetti Koiskinen, joka taas nousee jaloilleen. Hän ei ole haavoittunut ja huutaa Ranckille: "Kiitos kumppani!" Hän on heti uudelleen taistelussa. Hän näyttää etsivän kuolemaa, mutta kuolema ei tahdo häntä tällä kertaa uhriksensa.

Sotahuuto kaikuu vihollisen puolelta. Tiainen vapaajoukkoneen ryntää vihollista vastaan. Vanha Akka valkoisine hapsineen, joita tuuli häilyttelee, seuraa heitä lyöden taikarumpuansa aivankuin siivekäs velho. Hirveä on heidän hyökkäyksensä. Ikäänkuin metsän jättiläinen syöksee Alarik ja hakkaa vihollisia läjiin leveällä kirveellään. Hän ei huoli, vaikka veri vuotaa useammista haavoista. Kitulangan yhdeksäs poika taistelee kuin uros. "Kuole", oli hänen äitinsä sanonut, "mutta älä häpäise itseäsi." Döbeln huutaa hänelle kiitossanoja. Pataljoonat hurraavat ja kaikki vastustaminen on turhaa. Vihollinen vetäytyy takaisin Lapuan kirkon kylään.

Ilmoitus Alapään kylässä ympäröivästä vihollisesta oli kokonaan perätön. Se oli onnetoin erehdys —, sillä jos sitä ei olisi tapahtunut ja kolmas osasto olisi saanut olla neljännen apuna, niin olisi voitto ollut ratkaiseva ja Kuortaneen yhtähyvin kuin Waasankin tie olisi joutunut suomalaisten käsiin. Se erehdys oli Rajevskin pelastus.

Kun Gripenberg tuli takaisin Alapäästä käskettiin hän Loden kanssa auttamaan Döbelniä. Pataljoonat ryntäävät hurraahuutojen kaikuessa Lapualle. Venäläiset ovat miehittäneet ja puolustavat hurjasti jokaista huonetta kylässä. Raivokas taistelu alkaa. Pajunetit ja pyssyntyvet alkavat verisen leikkinsä. Vapaajoukon nuijat ja kirveet samoin. Blume ja Ramsay kaatuvat kuolleina maahan. Urhoolliseen Aminoffiin käy kanuunankuula ja hän huokaa viimeisen kerran. Hänen sotilaansa, savolaiset, päästävät, nähdessänsä tämän, raivokkaan kostonhuudon. He kaatavat kaikki viholliset, jotka tulevat heidän tiellensä. Niistä 120 jääkäristä, jotka alkoivat hyökkäyksen, ei ole kuin 50 jälellä. Porin rykmentti on kärsinyt hirveästi. Von Qvanten kaatuu, Gripenberg, Lagermark, Wirsen, Uggla ja Jägersköld, kaikki upseereja Porin rykmentistä, loikovat haavoitettuina taistelutanterella. Venäläiset sytyttävät tuleen Liuhtarilan kylän, se leimuaa liekeissä ja samalla myös venäläisten haavoitetut ja sairaat. Onnettomat päästävät hirveän hätähuudon. Oi, Jumalani, miten sota sentään on hirmuinen.

Karjalainen vapaajoukko Tiaisen johdolla tekee ihmeitä urhoollisuudessa. Akka ei liikuta enää rumpuansa, hän on kaatunut, saatuaan keihään piston rintaansa. Mitä hän ennusti muille, on tapahtunut hänelle itselleen. Missä on nuori Kitulanka?

Katso oikealle puolelle tuota suurta kartanoa! Näet hänen siellä lähellä Lapuan pappilaa raivokkaassa kaksintaistelussa erään miehen kanssa, jota hän rajattomasti vihaa ja jonka hän on taistelun aikana onnistunut tapaamaan. Nämät miehet taistelevat kuin kaksi gladiatoria. Alarikin vastustajan sapeli liikkui kuin nuoli nuoren miehen pään ympäri, mutta hän väisti iskut kirveellänsä. Vasemmassa kädessänsä piti Alarik pitkää puukkoansa ja oikeassa kirvestä. Kitulangan poika on saanut useita haavoja, mutta se ei merkitse mitään. Eikös hän ole silmä silmää vastaan kasakkaupseeri Barbarisoffin kanssa, joka viekotteli hänen nuoren morsiamensa? Rauta ja teräs paukkuvat toisiansa vastaan. Lähimäisen rakennuksen ikkunassa näkyy nuori, kalvakka nainen vääntelevän käsiänsä tuskasta ja epätoivosta. Hän ei voi irroittaa silmiänsä taistelevista miehistä. Se on Savilahden Olga, Barbarisoffin puoliso. Hän käsittää hyvin, että tämä taistelu päättyy joko molempien eli ainakin toisen kuolemalla. Alarikin näkeminen, jonka hän oli pettänyt elämän onnen ja autuuden lupauksella, on pannut hänen sydämensä sykkimään katumuksesta ja omantunnon soimauksesta. Hän oli unhottanut Alarikille antamansa lupauksen ja velvollisuutensa isänmaatansa kohtaan kuin meni naimisiin vihollisen kanssa. Turhamielisyydestä rikkoi hän valansa ja lupauksensa ja hän kärsii jo senkin tähden. Hän parkaisee. Alarikin puukko sattuu Barbarisoftiin ja tämä vaipuu kuolleena maahan. Alarik on täyttänyt vannomansa koston. Hän huutaa Olgalle — "petturitar" ja Olga vaipuu tunnotonna alas. Alarik heittäytyy uudelleen taisteluun.

Venäläisten vasen sivu on täydessä pa'ossa Liuhtarilan siltaan päin. Heti ylitse ehdittyänsä sytyttävät he sillan tuleen. Rajevski käyttää vaarallisessa asemassansa viisaasti tilaisuuksia hyväksensä. Erinomaisella nopeudella peräyttää hän ratsuväen ja näyttäytyy, taitavasti järjestettyään rintaman, uudelleen taistelujärjestyksessä, vasen sivu Liuhtarilan kylää päin, oikea metsän suojassa, joten hän rauhassa vallitsee eteläistä eli Kuortaneen tietä, jota Adlercreutz — onnettomasti kyllä — ei aikanaan ottanut haltuunsa, luultavasti sen tähden, ettei hän tietänyt sen tärkeyttä.

Pataljoonat käyvät taas taisteluun. Lapuan kirkonkylä on meidän hallussamme. Nyt on vihollisen sytyttämä, palava Liuhtarilan kylä valloitettava. Cronstedtin jääkärit tunkeutuvat metsään ja Gripenbergin urhoolliset hämäläiset kylää kohden. Oi mikä näky kohtaa hyökkääviä! Liuhtarila on yhtenä tulipatsaana, josta venäläisten haavoitetut ja sairaat koettavat pelastautua. Jalot Suomen sotilaat koettavat auttaa noita onnettomia, mutta hirveä kuumuus ja sakea savu estävät heitä siitä. Odotetaan tulipalon päättymistä. Kohta on koko kylä tuhkaläjänä, mutta kadonnut on vihollinenkin.

Savun peittämänä on Rajevski joukkonensa mennyt Liuhtarilan suon ylitse ja asettunut tykistöineen, kuormastoineen ja varastoineen turvapaikkaan. Viha ja harmi kuvautuu jokaisen kasvoille. Koko päivän ankaroista ponnistuksista siis ei ole ollut muuta hyötyä, kuin että jonkun peninkulman ala isänmaasta on hetkiseksi pelastettu.