Hän nojasi päänsä kättänsä vastaan ja istui siinä kau'an ajattelevaisena ja haaveilevana. Hän varmaan oli tehnyt jonkun rikoksen eli alhaisen te'on, joka rasitti hänen omaatuntoansa? Hänen sanansa varsinkin ilmaisivat jotakin sellaista. Vasta myöhään läksi hän teltasta ottaaksensa jäähyväiset Tiaiselta ja lähettääksensä hänen mukanansa tervehdyksiä sille, joka nyt oli hänen ajatustensa rakkain esine.
NELJÄSTOISTA LUKU.
Mitä iloa vähäpätöiset leikkikalut voivat tässä maailmassa saada aikoihin.
Pyydämme lukijan seuraamaan meitä Ahvenanmaalle. Tänne oli, kuten jo mainitsimme, kuningas asettanut päävartionsa Grälsbyhyn. Täällä piti hän paraatia ja harjoituksia sinne kerättyjen, noin 500 miehen, tuon peljättävän eteläisen Suomen armeijan kanssa, joka oli tekevä oikein ylistettäviä urotöitä. Mitä nämä urotyöt tulivat olemaan, sitä ei tiennyt muut kuin kuningas yksin. Täällä aprikoi hän vihaansa Napoleonia vastaan, täällä harmitteli hän Aleksanterin kiittämättömyyttä, täällä vaipui hän Jung Stillingin hengellisiin haaveiluihin, täällä eli hän ilmestyskirjan enkelien seassa ja täällä keksei hän yhden toistansa hullumaisemman teon; näissä häntä kernaasti auttoivat kurjat onnenhakijat Tibell ja Melin y.m. Persoonallisen miehuuden puutteessa ei hän rohjennut käydä maan keräytyneiden joukkojen etunenään etelä Suomessa ja siten auttamaan taistelevaa Klingsporin sotajoukkoa. Hänen turhamaisuutensa ei sallinut kenenkään muun kuin hänen itse johtaa n.k. sotavehkeitä, jotka olivat pieniä, järjestämättömiä, turhia, joidenkuiden satain miesten maallenousuja. Nämät joukot ajettiin venäläisiltä taas takaisin laivoihinsa sitte kuin olivat menettäneet useita kuolleita ja haavoitettuja.
Kun menemme kuninkaan kortteeriin, tapaamme hänen vilkkaassa keskustelussa suosikkiensa, Tibellin ja Melinin kanssa. Kustaa Adolfin jäykkä ruumis, ikäänkuin olisi hakattu marmoriin, oli puettu kaarlolaiseen pukuun. Keskustelun aineena olivat uudet sotavehkeet, jotka tällä kertaa olivat laajemmat ja tärkeämmät kuin tavallisesti.
"Niinkuin minulla on ollut armo kertoa teidän majesteetillenne, on venäläinen saarilaivasto Wiaporista, jota Hjelmstjerna koko kesän on estänyt Neitsytsalmessa pääsemästä Turkuun, nyt onnistunut kulkemaan hänen ohitsensa siten, että on antanut puhdistaa kanavan, joka on mantereen ja Kemiön välillä, ja sillä tavoin on se päässyt Turkuun", lausui Tibell mielitettävällä hymyllä. "Sölfverarmilla on ollut pienempi, mutta onnellinen kahakka amiraali von Heidenin kanssa Neitsytsalmessa; amiraali haavoitettiin ja uusi päällikkö Dodt varusteleikse 80 tykkiveneellä tunkeumaan Sandöön salmen kautta, jota puolustaa evestiluutnantti Jönsson. Mitä suunnitelmia on teidän sodanjohto-opillinen älynne tehnyt näiden vihollisten liikkeiden estämiseksi?"
Kuninkas (viisaan näköisenä): "Jönssonin asema on vahva ja hän kyllä voi puolustaa itseänsä. Keskellä salmea Ryövärisaaressa on hänellä tykistö, jossa on 4 kappaletta 24-naulaista kanuunaa ja 22 tykkivenettä sen molemmin puolin. Hänen täytyy puolustaa itseänsä armoni menettämisen uhalla."
"Teidän majesteettinne sanat sisältävät suurinta viisautta", lausui imarteleva suosikki, joka tulleista ilmoituksista hyvin tiesi Jönssonin vaarallisen aseman. "Teidän majesteetillanne on aivan oikein, että Jönssonin pitäisi voida puolustaa itseänsä. Kreivi Buxhövden on kumminkin asettanut 5 suurta tykistöä Kemiönsaaren puolelle, niin että ne kaikki ulettuvat laivaväylälle, ja miehittänyt rannat suurilla jääkäri- ja jalkaväki-joukoilla, helpoittaaksensa hyökkäystä. Hän on niin varma voitostaan, että on itse mennyt sinne, saadaksensa paremmin iloita voitosta."
"Siitä hän saa vähän iloa", lausui kuningas, "Minä annan amiraali Dodtille kovan pähkinän pureksittavaksi. Valmistakaa heti käsky Hjelmstjernalle, että hän 15 laivan kanssa kiiruhtaa Jönssonille avuksi. Käskekää vielä, että evesti Pahlén jalkaväen kanssa koettaa anastaa vihollisen rantatykistöt ja valloittaa sen maajoukot. Mitäs tästä sanotte?"
"Se on oivallista!" huudahtivat molemmat suosikit ja kumarsivat syvään.