Westanskärin suuressa salissa istui kaikessa rauhassa Buxhövden ja hänen ylhäinen päällikkökuntansa, nauttien hyvällä halulla noita herkullisia ruokija ja hienoja viinejä.
Päällikön vieressä oikealla puolella istui neiti Jägerhorn loistavana viehätyksestä ja kauneudesta. Hänen tuliset silmänsä hempeyden verhoomina katselivat muhkeata evesti Giborya, joka yhä edelleen oli hyvin kohtelias hänelle ja näytteli mieltyneen ja ihastuneen rakastajan roolia. Gibory oli Wenäjän sotaväen urhoollisimpia upseeria, hän oli rikas, hänellä oli toivottavana loistava tulevaisuus ja neiden silmissä oli se aivan hänelle sopiva naimiskauppa.
Buxhövden kohotti lasinsa.
"Hyvät herrat, juokaamme malja Sandöösalmella saavuttamamme voiton kunniaksi ja aseittemme edelleen edistymiseksi", lausui ijäkäs kenraali hiukan kumartaen päätänsä. "Tähän maljaan suljen myös teidän, kaunis neitiseni, joka olette olleet meille niin ahkerana ja uskollisena liittolaisena. Keisari on kutsunut teitä Pietariin, mutta te kernaammin jäätte meidän läheisyyteemme, vieläkin työskennelläksenne meidän hyvän asiamme eduksi."
Lasit tyhjennettiin pohjaan.
"Minun aikomukseni on", vastasi kavaltajatar, "mennä pohjoiseen ja siellä kehoittaa kansaa heittämään aseensa, antautumaan välttämättömyyden lain alle, eikä turhaan vuodattamaan vertansa mitättömissä taisteluissa. Tämän tehtäväni toimitettua menen isäni ja setäni luokse Pietariin ja heidän kanssansa vietän hiljaista elämää."
"Viimeksi mainitsemastanne ei tule mitään", lausui ruhtinas Bagration. "Pietarin ylhäisimmät salongit tulevat kilvoittelemaan siitä kunniasta, kuka saisi huoneihinsa vastaanottaa niin arvoisan vieraan ja Keisarillisen hovin salit tulevat loistamaan kuin kirkkain tähti teidän kunniaksenne. Teidän neronne ja hyvät lahjanne vasta siellä tulevat oikein arvostelluiksi."
Neiti Jägerhornia miellytti tämä väärä ja valheellinen imarteleminen. Hänen kasvonsa hehkuivat rusottavasta punasta ja hän katsoi Giboryyn ikäänkuin olisi tahtonut sanoa:
"Sinä kuulet, mikä kunnia minua odottaa ja keisarillisen armon auringon saat jakaa minun kanssani, jos vaan ymmärrät oman onnesi. Sinä olet kunnianhimoinen ja minun kauttani voit saavuttaa suurimpien toiveittesi päämäärän."
Oli juuri ehditty jälkiruokaan, kuin inspehtori Hagmanin rouva kalpeana ja säikähtyneenä syöksyi saliin.