"Oivallinen aate, jos se vaan olisi mahdollinen", lausui Ranck. "Tampereella on vahva puolustusväki ja luultavasti on sen komentaja varoillaan."
"Oletteko jo menettäneet itseenneluottamuksen ja pidättekö asian mahdottomana, niin älkäämme puhuko siitä enää", lausui Roth myhäillen. "Mutta muuten sanon teille, että tiedustelijaini kautta olen saanut varman tiedon, että Tampereen miehistönä ei ole enempää kuin tuhat miestä, että evesti Froloff on siellä komentajana, ja hän on vanha ruutiukko, joka juo paloviinaa aamusta iltaan ja makaa öillä kuin tukki. Neljällä sadalla joukostamme valitulla otamme Tampereen yhtä helposti kuin jos ottaisimme näppeen nuuskua. Siellä kau'emmin oleminen on meille aivan mahdoton, sillä Kamenski on kintereissämme. Mutta kun vaan olemme neljäkymmentä-kahdeksan tuntia kaupungin herroina, niin olette täyttäneet kuninkaalle antamanne lupauksen ja siten on tarkoitus voitettu. Että aivan vihollisen nenän edessä anastaa häneltä linnoitetun kaupungin, on sellainen urotyö, että minun mielestäni sotamarskin sauva pitäisi olla teidän palkintonne siitä."
Ranck ojensi vääpelille kätensä.
"Te olette uskollinen ystävä, joka rohkealla ehdotuksellanne tarkoitatte ainoastaan minun onneani", lausui hän. "Jumalan nimessä koetelkaamme, minä en siinä säästä enemmän henkeäni kuin vertanikaan. Milloin teemme koetuksen?"
"Jo aamulla pitää meidän lähteä liikkeelle, päästäksemme yön tullessa sinne, ja silloin alkaa hyökkäyksemme", vastasi Roth. "Meidän pienet aluksemme eivät kannata muuta kuin noin 400 miestä tavaroineen tarpeineen. Niinpian kuin kaupunki on vallassamme, lähetämme heti siitä tiedon sotajoukon päällikölle ja pyydämme apua. Klingsporin nimi ja maine ovat takauksena, ett'ei sieltä apua tule, mutta teidän urotyönne tulee tunnetuksi ja ilmoitetuksi kuninkaalle."
Heti tehtiin valmistukset tuota rohkeata yritystä varten ja Spof keräsi kaikki kelpaavat alukset, joilla joukko oli kuletettava. Seuraavana aamuna oli kaikki valmisna ja lähdettiin kulkemaan oikeanpuolista rantaa, jossa labyrinttimaiset metsittyneet saaret sulkivat rannalta näköalan ja estivät siten huomaamasta noita piiloteitä kulkevia aluksia. Koko matka oli niin tarkasti mietitty ja tehtiin niin varovasti ja viisaasti, että kuin pimeän tultua laivasto joutui rannalle noin neljännes peninkulmaa Tampereelta, niin ei kenkään ollut huomannut sitä, eikä kaupungin komentajalla ollut pienintäkään aavistusta uhkaavasta vaarasta, vaan tapansa mukaan joi hän itsensä humalaan ja nukkui sen jälkeen kaikessa rauhassa ja huolettomuudessa.
Seisahduttiin lähelle rantaa siksi kuin pimeys täydelleen peitti seudut. Rothin suunnitelman mukaan jaettiin joukot kahteen osaan, joista yhden piti hyökätä maan puolelta Ranckin johdolla ja toisen Rothin johdolla järven puolelta. Kun molemmat osastot olivat paikoillaan, niin oli raketilla annettava merkki hyökkäyksen alkamiseen yht'aikaa. Kaikki seikkailussa osalliset olivat hyvin innostuneet sen onnellisesta päättymisestä, joka oli loistavalla tavalla lopettava ne muistorikkaat urotyöt, joita nämä miehet olivat tehneet.
Tampereen ympärillä oleva linnoitus oli hyvin alkuperäistä laatua, pääasiallisesti maavalleja. Järven puolella oli muutamia vähäpätöisiä kivivarustuksia. Vihollinen ei ollut juuri pitänyt huolta tämän tärkeän paikan linnoittamisesta. Luottaen siellä olevaan sotajoukkoon ja nähden miten maan puolustajat lakkaamatta vetäysivät takaisin, luultiin oltavan täydessä turvassa hyökkäyksiä vastaan, eikä löytyvän mitään peljättävää.
Mutta siinä petyttiin.
Ranck tuli ensin joukkoinensa määrätylle paikallensa. Kuu, joka nyt alkoi kolmatta neljännystänsä, kohosi läheisen metsän takaa. Taivas oli tähtikirkas ja vieno koillistuuli puhalsi. Suomalaiset olivat aivan huomaamatta tulleet eteläisen vallin juurelle. Helposti kuuli vahtien askeleet ja näki heidän kiiltävät aseensa välkkyvän. Suurella kärsimättömyydellä odotti Ranck sovittua merkkiä. Vihdoin kohosi raketti ilmaan ja yht'aikaa sen kanssa antoi Ranckikin käskyn hyökkäykseen. Joukkonsa etunenässä kiipesi hän vallille. Ranckin käsi oli vahdin kulkussa ennenkuin se ennätti virkata mitään. Koko kaupunki oli vaipunut syvimpään uneen. Torilla yhdistyivät molemmat osastot toisiinsa. Roth oli miehineen tunkeutunut kaupunkiin järven puolelta yhtä helposti. Mentiin kasarmiin, rynnättiin huoneihin, anastettiin aseet ja tehtiin upseerit ja sotamiehet vangeiksi sänkyissään. Ei mitään linnoitettua kaupunkia ole koskaan niin helpolla valloitettu. Ei veren tilkkaa ollut vuotanut, ja kuin aamu valkeni, näkivät hämmästyneet ja kummastuneet asukkaat Ruotsin lipun liehuvan linnoituksesta. Tulevan koston pelvosta eivät asukkaat vapaasti uskaltaneet näyttää iloansa. He pysyivät piilossa ja sulkeutuivat huoneihinsa. Hekin pitivät varmana, että suomalaisten valta pian oli loppuva, sillä Kamenski, tapauksesta tiedon saatuaan, oli varmaan lähettävä joukkoja valloittamaan kaupunkia takaisin.