Ennenkuin aamu-aurinko nousi olivat kaikki vihollisten varastot ja säiliöt kaupungissa poltetut. Ne aseet, joita ei voitu kulettaa mukana eli muuten käyttää, heitettiin järveen, vallilla olevat kanuunat kiilattiin umpeen ja siten tehtiin viholliselle useampien miljoonien ruplien vahinko. Heti kaupungin valloitettua lähetettiin Paavo sanansaattajana kenraali Adlercreutzin luokse ilmoittamaan hänelle asian onnistumisesta. Ranck lähetti seuraavan kirjeen:
Herra kenraali!
Rothin vapaajoukko on minun johdollani onnistunut hyökkäämään ja valloittamaan Tampereen kaupungin ja linnoituksen. Voittomme on täydellinen. Kaikki vihollisen varastot ovat poltetut; ruudit, ampumavarat ja aseet hävitetyt. Jos tahdotte lähettää meille apua, niin pidämme neljäkymmentä kahdeksan tuntia kaupungin vallassamme. Kamenski on Orivedellä ja me odotamme joka hetki hänen joukkojensa hyökkäystä. Peräytymistämme varten meillä on vaan vähäinen luku pieniä venheitä ja emme sentähden voi kau'an olla asemassamme.
Tampereen asukkaat osoittavat suurta ystävällisyyttä. Vääpeli Roth ja alaupseeri Spof ovat tässä tilaisuudessa esittäneet uusia näytteitä uutteruudestaan ja urhoollisuudestaan. Miehistö ilman eroituksetta on näyttäytynyt kelpo sotilaina ja arvokkaina isänmaan poikina.
Kustaa Ranck.
Luutnantti Porin rykmentissä.
Kun Adlercreutz sai tämän ilmoituksen, ei hän aluksi rohjennut uskoakkaan sen sisältöä. Mutta Ojan Paavon suullinen kertomus poisti kohta kaikki epäilykset. Tämä urotyö oli aivan rohkean kenraalin mielen mukainen ja hän kummasteli sitä. Heti lähetti hän Ranckin kirjeen kuninkaalle ja liitti siihen kauniimpia kiitossanoja. Kustaa Adolf itse kummastui suuresti, ja vaikka tuo ahdasmielinen kuningas ei kyllin voinut käsittääkään, mitä nämä sankarit niin pienillä varustuksilla olivat aikoihin saaneet, piti hän kumminkin Tampereen valloittamisen erinomaisempana urotyönä ja mumisi itseksensä:
"Hän on täyttänyt lupauksensa ja minä myönnän sen armon, jota hän niin hartaasti rukoili."
Aivan luonnollista oli, ett'ei Ranck saanut mitään apua. Wenäjän sotaväen asema Tampereen lähellä, Klingsporin päättämättömyys ja toimintakyvyn puute vaikuttivat, että leirissä oltiin tavallisessa levossa ja annettiin Ranckin ja hänen asekumppaninsa hoitaa itseänsä niin hyvin kuin voivat.
Varhain samana aamuna, kuin ruotsalainen vapaajoukko valloitti kaupungin, meni Ranck komentajan evesti Froloffin luokse, kun se juuri, hieroen silmiänsä, huusi palvelijansa tuomaan tavallista aamupaukkuansa, joka oli suuri viinakolpakko.
Vanhan palvelijan sijasta astui Ranck täydessä univormussaan hänen sänkkynsä luokse ja tervehti hymyillen evestiä: "hyvää huomenta, herra komentaja."