1:ksi. Koska ensi kerran katselin päivän valoa tuossa suuressa meri- ja tapuli-kaupungissa Gerlessä, tapaus jota Geflen kaupungin kaikkina aikoina pitäisi kiitollisuudella muistaman, niin testamenttaan usein mainitulle kaupungille Kalakokki korttelissa N:o 27 ja 28 olevat kaksi suurta kaksinkertaista kivikartanoani, joihin on perustettava löytölasten koti, sillä kuin itse olen heitetty maailmaan ikäänkuin harhateille joutunut lintu, olen aina säälinyt noita pieniä orpoja, jotka ovat hoidon ja kaiken hellemmän kohtelun puutteessa.
Sitä paitse lahjoitan sanottuun laitokseen 10,000 riikintaalerin suuruisen pääoman, mainitun laitoksen johtokunnan hoidettavaksi ja josta vuotuinen korko jaetaan palkintoina niille laitoksessa oleville naisille, jotka ovat osoittaneet sen ansaitsevansa.
2:ksi. Minun entiselle laivastopäällikölleni Englannin vara amiraali Sir Hugh Parkerille, jolla on Bathtähdistön suuri risti, testamenttaan sen hopeaisen huutotorven, jonka sain edusvalloilta ja jota toivon amiraalin y.m. vielä kau'an aikaa saavan käyttää huulillansa, kun hän komentaa taistelussa maansa vihollisia vastaan.
3:ksi. Kallis-arvoisen kirjastoni, jossa on useita tuhansia niteitä ja sisältää koti- ja ulkomaalaisten kirjailijain parhaimmat teokset ynnä sangen kallis-arvoisia käsikirjoituksia melkein kaikille kielille, lahjoitan Kuninkaalliselle sotalaivasto-seuralle Karlskroonassa, jonka kunniajäseneksi epäilemättä olisin tullut, jos Herramme olisi sallinut minun kau'emmin elää.
4:ksi. Olen aina suosinut vapaita mielipiteitä, vaikka sotilastoimeni on pakoittanut minun olemaan ankaran vanhalla olijan ja ylenvaltaisesti kohtelemaan kansaa, niin rakastan minä kumminkin sitä ja kunnioitan sen oikeuksia. Kaikki olemme ihmisiä, täynnä vikoja ja heikkouksia ja kerjäläinen sauvanensa tulee yhtä helposti autuaaksi kuin kuningas valtaistuimineen. Näyttääkseni teolla suosivani työmiehiä, testamenttaan Hällenääsin, suuren tehdas- ja maatilukseni, joka on Itägötlannissa, kaikille minun nykyisille työmiehilleni yhteisesti viljeltäväksi ja hoidettavaksi, pojalle aina isänsä jälkeen niin kau'aksi aikaa kuin maapallollamme ihmisiä asuu.
5:ksi. Minun kunniadiploomini saa kaunokirjallisuuden, historian ja muinaistieteen akatemia, univormuni Kuninkaallinen pukuhuone, suosikkipiippuni ja varastoni oikeata Latakian-tupakkaa Vennersborgin koulun rehtori, joka lähinnä minua itseäni on vahvin tupakan polttaja mitä olen tavannut.
6:ksi. Vanhalle ystävälleni, pursseri Josua Hasselbergille, testamenttaan kolme täydellistä ja rakennettua tilaa Wermlannissa ynnä loistotekoisen Kaarlo XII piplian, josta hän päivittäin lukekoon sen luvun, joka käsittelee vannomisen syntiä, ja toivon sydämellisesti, että hän pikemmittäin hylkää tuon ruman tavan. Kun hän rakastaa krogia enemmän kuin hyvää Jumalaa, niin lahjoitan hänelle koko varastoni itäintialaista rommia, mutta varoitan häntä liijemmästä nautinnosta, sillä alkkoholimyrkytys on muuten hänen viimeinen kohtalonsa.
7:ksi. Ensimäiselle luutnantilleni herra Hjalmar Anderssonnille, jonka runollinen kyky on usein minua huvittanut, testamenttaan Shakespearen, Mooren, Miltonin, Petrarcan Cervanten ja Voltairen teokset ynnä todellisen Cremonesari-viulun. Hän saa myös sapelini, jota olen käyttänyt niin monessa taistelussa ja jonka lappeesen on piirretty seuraavat sanat: älä konsana vedä minua ilman syytä, äläkä koskaan pistä minua takaisin kunniatta,
8:ksi. Vaikk'en koskaan ole missään taudissani luottanut lääkkeiden apuun, vaan aina antanut terveen luontoni parantua yksin, niin on minulla kumminkin suuri kunnioitus Aesculapon oppilaita kohtaan. Se on myönnettävä, että joku heistä on joskus onnistunut parantamaan yhden ihmisen, mutta sen sijaan on hän lähettänyt — kymmenen ijäisyyteen. Sellaista kutsutaan harjoittelemiseksi ja sillä on se hyvä puolensa, että kirstuntekijät ja sokurileivoksien myöjät saavat sen kautta toimeentulonsa, eikä maailmakaan tule lii'emmäksi asutuksi. Tohtori Eliasonille annan eläin- ja hyönteiskokoelmani, runsaan ja tavattoman kasvikokoelmani ja kokoelmani eläinten ja ihmisten luurankoja ynnä muinaislöytöjä.
9:ksi. Kuolemani jälkeen muutetaan muut tilukseni ja irtaimistoni rahaksi. Siitä omaisuudesta jaetaan kullekin upseereistani täällä, tohtorikin siihen luettuna, 50,000 riikintalaria ja joka miehelle laivaväessä märssikorpraalista aina touviukkoon asti 100 riikintalaria samaa rahaa. Jäännös pääomasta käytetään rahastoksi voimattomien merimiesten, heidän vaimojensa ja lastensa hyväksi, perustamalla meidän suurimpiin merikaupunkiloihin merimieskotia, niin että tällä kunniallisella, miehuullisella ja karaistulla suvulla, vaikka muuten huikentelevaisilla ja itsestänsä huolehtimattomilla miehillä olisi katto suojana ja iloinen koti tarjona, kuin he tulevat maalle. Muuten vaadin, että näille laitoksille annetaan nimeksi Gaubineaun merimies-koti, niin että ainakin yksi eli toinen pikihousu siunaisi minun muistoani!'