Miehuullisena ja hyvässä toivossa odottaa tämä pieni joukko taistelua. Suuren tykistön luona mäellä istuu Adlercreutz hevosen selässä päällikkökuntansa ympäröimänä; siinä myös näkyy Ranckikin, joka oli vähän tullut haavoitetuksi Juuttaalla. Kylmäverisenä ja tarkkaavaisena katselee kenraali ympärillensä. Kanuunan jyske kuuluu matkan päästä. Adlercreutz tarkastelee levottomilla silmäyksillä Waasan tielle, josta kanuunan laukaukset kuuluvat. Mitä tapahtunee siellä?
Siellä Kamenski rientomarssissa kulkee eteenpäin 11 pataljoonan, 4 ratsujoukon ja 20 kanuunan, eli yhteensä 8,000 miehen kanssa Platenin johdolla olevia ruotsalaisia etujoukkoja vastaan, jotka ovat puolen peninkulmaa lähempänä vihollista Pienenjärven ja siitä mereen laskeuvan puron rannalla. Nuori, viisitoista vuotias kreivi Schwerin kahdella kanuunalla suojeli siinä olevaa siltaa. Kello 5 aamulla hyökkäsi Kamenski etujoukkojen päälle. Ne puolustavat itseänsä miehuullisesti. Pitkin puroa kuuluu vilkasta jääkäritulta; kanuunat lakaisevat siltaa; mutta aseman säilyttäminen kävi Platenille mahdottomaksi. Hän lähettää sanan osastonsa päällikölle von Vegesackille ja pyytää käytöskäskyä. Urhoollinen rohkea, mutta karski Vegesack lausuu sanantuojalle nämä tunnetut sanat:
"Se tekee Helsingin voinsyöjille hyvää; kestäkööt vielä vähäisen aikaa." Sen he tekevätkin. Platen haavoitetaan, ampuma-varat loppuvat, vihollisen haja-ampujat ryntäävät joen ylitse ja ahdistavat Helsinkiläisiä takapuolelta. Ainoastaan Schwerinin kanuunat pitävät vihollista tarpeellisen matkan päässä. Ylevä on tämä nuori sankari. Tyyneenä, iloisena ja pelkäämättömänä paukuttelee hän molempia kanuuniansa. Pitkin tietä ryntää hurraten eräs vahva venäläinen joukko. Schwerin antaa vihollisten tulla 50 askeleen päähän, niin että hyvästi eroittaa heidän kasvojensa piirteet. Nyt suuntaa hän itse kanuunansa. "Virittäkää!" kamala huuto kuuluu, koko kolonnan etupää kaatuu, loput pakenevat. Kuulan toisensa perästä purkavat Schwerinin kanuunat. Venäläiset jääkärit ovat aivan hänen lähellänsä ja ampuvat monta hänen miehistänsä. Kanuunat nostetaan ylös ja vedetään vähän taaksepäin. Ne alkavat uudelleen soida. Vihollinen koettaa päästä eteenpäin, mutta saa yhtä verisen tervehdyksen. Niin jatketaan taistelua mäeltä mäelle. Nuorukainen, urhoollinen Schwerin kaatuu kuolettavasti haavoitettuna, mutta hänen rakkaat kanuunansa pelastuvat. Kunnia nuorelle sankarille.
"Kuustoist' ei vuotta viel' ollutkaan
Nuor' urho tää,
Mut' ikää siinäkin, työ jalo vaan,
Jos on elämää,
Moni harmeni loistossa kunnian,
Mut voitonkruununsa kirkkaimman
Tuon nuoren poikasen kanssa
Ois altis vaihtamahan."
Karjalan jääkärit tulevat pulassa olevien joukkojen avuksi. Peräytyminen pääjoukkoon tapahtuu onnellisesti kanuunien, haavoitettujen ja vieläpä muutamien vankienkin kanssa.
Venäläiset kolonnat syöksevät keskusta kohti ja varsinkin Adlercreutzin oikeata sivua vastaan, tykki ja haupitsi tulen suojaamina. Molemmin puolin jyskivät kanuunat ja ratisevat kiväärit. Kamenski käskee urhoollisen kasakkaupseerin Kulneffin ympäröimään ja valloittamaan suomalaisten vasemman sivun. Tämä asettuukin heti joukkojensa etunenään ja kohta on joka mies käsikahakassa. Kulneff on mainio sotilas ja uhkea päällikkö. Äly loistaa hänen silmistänsä ja miehuus vallitsee hänen korkealla otsallansa. Hän on peljättävä kiivaan hyökkäyksen tekemisessä. Hänen pataljoonansa ryntäävät eteenpäin myrskytuulen tavalla. Kamenski enentää heitä vähitellen ja kohta on koko venäläinen väki tulessa; sen täytyy levetä maan epätasaisuuden mukaan. Seitsemän tuhatta venäläistä työskentelee hajalla-ampujina. Adlercreutz huomaa, kuinka Kamenski yhä enemmän heikontaa keskustaansa, saadaksensa suuremmalla joukolla ryntätä ja ajaa takaisin suomalaisten vasemman sivun. Nyt on Adlercreutzilla toimimisen hetki käsissä. Hän käskee evesti Brändströmin kahdella ruotsalaisella pataljoonalla ja luutnantti Ranckin kahdella 6-naulaisella kanuunalla käymään vihollisen keskuksen kimppuun ja murtamaan sen. Rummut käskevät hyökkäykseen, upseerit kiiruhtivat miehistönsä etupäähän ja vastustamattomalla voimalla murtavat Uplannin ja Vestmanlannin urhiot eteenpäin. Hurjan huudon kaikuessa hyökkää Tiainen vapaajoukkonensa vihollisen päälle. Muutamien silmänräpäyksien kuluessa ovat 7,000 venäläistä voitetut. Ei mikään voi pidättää ruotsalaisia joukkoja; kaikki pakenevat Vegesackin pajunettia ja voittaen tunkeutuvat ruotsalaiset eteenpäin puoli peninkulmaa, Tiaisen vapaajoukon auttamina. Adlercreutz ja Vegesack kilpailevat keskenänsä miehuudesta ja loistava voitto näyttääkin palkitsevan heidän ponnistuksensa. Viimeksi mainittu on saanut kanuunan kuulasta ruhjevamman vasemmalle puolelle ruumistansa, samalla kuin hänen hevosensa on haavoitettu, mutta sittenkään ei hän jätä taistelua. Hän tietää, että tämä päivä on tärkeä, sillä Suomen kohtalo riippuu siitä.
Evesti Brändström kaatuu haavoitettuna maahan ja ruotsalaiset sekä suomalaiset vuodattavat runsaasti vertansa tässä huimassa sotaleikissä. "Eteenpäin, eteenpäin, ei ollenkaan armoa!" huutavat sotamiehet toisillensa. Adlercreutz ja Vegesack näkyvät keskellä taistelunmeteliä. Nyt ryntää myös vasen sivu voitokkaasti eteenpäin. Westerbottenin joukko, savolaiset ja vapaajoukon miehet hyökkäävät eteenpäin ja voittavat kaikki esteet. Koko venäläinen sotajoukko on täydessä pa'ossa Pienenjärven toiselle puolelle ja ihanin voitto näyttää olevan saavutettuna.
Seisahdu tähän Kaarlo Juhana Adlercreutz ja Suomi on kentiesi pelastettu. Mutta ei, tuo urhoollinen, tulinen mies seuraa väsyneillä joukoillaan vihollista ja käy puroa ylitse.
Täällä kohtaa heitä hirveä kuulasade, murhaava lyyjytuisku. Joukot säikähtyvät. Vihollinen seisoo uudelleen täydessä taistelujärjestyksessä. Kamenski on saanut avuksensa varaväkensä, jonka hän jo taistelun alussa on käskenyt kiiruhtamaan Waasasta Oravaisiin. Se saapuu juuri päättävässä silmänräpäyksessä ja siinä on Litouenin ja Mohilevin rykmentit, 2,000 miestä, jotka ovat Kamenskin ainoa jälellä oleva toivo. Hän on kiiruhtanut niitä vastaan. Hän on kehoittanut heitä Jumalan ja tsaarin nimessä pelastamaan Wenäjän sotakunnian. Hän elähyttää heitä rukouksilla ja kaunopuheliaisuudella, jonka vaara hänessä synnyttää. Sotamiehet vastaavat hänelle huraahuudoilla ja kiitävät oikomarssissa. Sankarikiihkon innostuttamana asettuu Kamenski joukkojensa etupäähän ja hyökkää ruotsalaisia vastaan, joiden väsyneiden joukkojen täytyy väistyä ylivoiman edessä.
Turhaan koettavat urhoolliset päälliköt elähyttää sotamiesten miehuutta. Vihollisen koko voima, 10,000 miestä, on kolme kertaa suurempi, kuin Adlercreutzin ja Vegesackin 3,000 mieheen nouseva joukko. Epätoivolla näkee Adlercreutz voiton verisen seppeleen riistettävän hänen kädestänsä. Oravaisten mäkilöille vierii uudelleen taistelun aallot. Urhoollisella ryntäyksellä viivyttää Helsingin rykmentti tappiota, mutta kaikki vastustaminen on turhaa, sillä ampumavarat ovat lopussa ja voimat ovat väsyneet. Evestiluutnantti Drufva ja majuri vapaaherra Sture vapaajoukon kanssa suojelevat paluumatkaa. Ne taistelevat vihan vimmassa. Tiainen ja vanha Pohjan Poika hakkaavat nuijillansa vihollisia kuin tähkiä. Hurjimmassa epäjärjestyksessä ovat ystävät ja viholliset sekaisin sullottuina. Veteraanit vanhan Koiskisen kanssa keräytyvät yhteen ja taistelevat kuin muinoiset spartalaiset Leonidaan johdolla. Veri vuotaa useista Ranckin haavoista ja hän on enemmän verisen haamun kuin ihmisen näköinen. Laukauksia, pyssyn perällä lyöntiä, pajunetti-sysäyksiä, sapeliniskuja ja piikin pistoja jaetaan ja satelee kuin rakeita. Tämä urhoollinen puolustus pelastaa Suomen sotajoukon vasemman sivun ja se vetäytyy hyvässä järjestyksessä takaisin. Oikea sivu sitä vastaan on ympäröitty joka puolelta ja ahdistettu rantaan. Ruotsalaiset ja suomalaiset ovat sekaisin, sekasorto, huuto ja aseitten kalske on ylimmillään. Hetkiseksi elähtyy näiden joukkojen miehuus ja voimat. Ne keräytyvät yhteen ja tekevät ankaran pajunettihyökkäyksen vihollisen joukkoja vastaan. Kaiken täytyy väistyä kourantäytisen miesjoukon edessä, joka ennen uhraa henkensä, kuin jättää sen viholliselle. Ruumisläjät peittävät teitä, kun he lävistäen tunkeutuvat vihollisten joukkoja vastaan; ne, jotka eivät kaadu, onnistuvat yhdistymään pääjoukkoon. Aurinko, joka jo neljätoista tuntia on valaissut tätä veristä ja rajattoman hurjaa taistelua, on nyt laskeutunut. Paksu ja kylmä sumu, pimeys ynnä ruudin savu estävät kahden kyynärän päästä eroittamasta mitään esinettä. Tämä pimeys lopettaa taistelun. Sekä ystävät että viholliset ovat käyttäneet kaikki patruunansa. Adlercreutz ja Vegesack käyttävät lopun yöstä jälellä olevien joukkojensa, kanuunainsa ja kuormastojensa pelastamiseen. Venäläiset ovat taistelusta yhtä väsyneet eivätkä kykene ajamaan takaa ja siten pääsee Adlercreutz Uuteen Kaarlepyyhyn.