"Ja se on?"
"Että keisari on nimittänyt tuon urhoollisen evestin kenraalimajuriksi ja antanut hänelle Wladimirin tähdistön suuren nauhan."
"Se todistaa, että tsaari käsittää ja palkitsee ansion mukaan", vastasi neiti. "Evesti on mainio kavaljeeri ja naisten suosittu ritari."
"Jonka kautta hän myös on päässyt loistavaan avioliittoon rikkaassa ja ylhäisessä maailmassa", vastasi kreivi ivallisella hymyllä. "Neljätoista päivää sitten vietti hän häänsä 18-vuotiaan kaunottaren, neiti Olga Jupisoffin kanssa, joka lahjoitti miehellensä myötäjäisinä tiluksen 40,000 sielun kanssa ja rahoissa yli kaksi miljoonaa ruplaa."
Neiti vaaleni, vaan koetti suurella vaivalla salata liikutustansa. Tuo uutinen oli musertavaa lajia. Gibory oli, kuten hän luuli, lämpimästi ja rehellisesti lempinyt häntä, niin että neiti luuli kokonaan kiinnittäneen häneen itseensä. Evestin tapaaminen oli ollut hänen tärkein asiansa Pietariin. Se erehdys, jonka hän evestin tunteita arvostellessaan oli tehnyt, syvästi kalvoi hänen sydäntänsä, mutta hän hillitsi itsensä ja vastasi, tahtoen näyttää kylmältä ja välinpitämättömältä: "että toivoi heille kaikkea onnea", jonka jälkeen hän nousi ylös ja otti jäähyväiset kreiviltä, joka kohteliaasti seurasi häntä aina vaunuihin saakka.
"Me tapaamme, kuten toivon, huommeisiltana toisemme juhlassa keisarin luona", lausui kreivi erotessa. "Hyvästi siksi, armollinen neiti, ja tervehtäkää isäänne minulta."
Neiti veti hunnun kasvoillensa. Vaunu vieri pois ja kulki Nevalle päin, jonka varrella oli tuo pienonen rakennus, missä petturi Jägerhorn asui.
Kun isä ja tytär tapasivat toisensa, kysyi edellinen kiihkeästi millä tavoin kreivi oli hänen ottanut vastaan.
Neiti kertoi lyhyen keskustelunsa valtiomiehen kanssa ja antoi isälle kutsumakortin keisarilliseen juhlaan, jonka hän oli saanut isällensä annettavaksi.
Jägerhornin kasvot loistivat ilosta.