Talonpojat kiiruhtivat pois. Ratsastaja meni hevosensa luo ja käski tinkkimättä panemaan sen talliin ja ruokaa eteen. Sitte otti hän pistoolit satulankoteloista, pani ne vyöhönsä ja meni kestikievarihuoneesen.
Kapakkahuoneessa oli vaan kaksi henkilöä. Yksi heistä oli itse kestikievari ja toinen oli matkustavainen, joka oli istunut erään pöydän ääreen. Isäntä oli murheellisen ja alakuloisen näköinen. Odottamattomat vieraat olivat ryöstäneet hänen ruokavaransa, tyhjentäneet viimeisen viinatilkan ja nyt paistettiin upseereille aamiaiseksi talon viimeistä kanaa. Sentähden ei ollut ihmekään, jos isäntä, Martti Lokkonen, oli surullisen näköinen ja kirosi sekä ruotsiksi että suomeksi.
Matkustajamme meni isännän luo, sanoi hyvänhuomenen ja pyysi ruokaa ja ruukun olutta.
"Olen matkustanut koko yön", sanoi hän, "ja hyvä aamiainen maistuisi erittäin hyvin näin kylmällä ilmalla. Joutukaa, hyvä isäntäni, minulla on kiire."
"Sitte saatte odottaa siksi kuin ehdin käydä hankkimassa jotakin", sanoi isäntä hiljaisella äänellä. "Piru lähetti tänne illalla vieraita, jotka ovat tyhjentäneet sekä ruoka-aitan että kellarin. Minä olen onnetoin, hävitetty. Mitä teen?"
"Te valehtelette mies", lausui muukalainen ja katsoi terävästi isäntään. "Kyökistä löyhkää paistin haju ja minun nenäni ei petä?"
"Se on minun viimeinen kanani, jota valmistetaan heidän 'Ylhäisyyksillensä'", vastasi isäntä perin hiljaa. "Pappilasta on minun täytynyt hankkia viiniä ja vehnäistä ynnä muuta hyvään aamiaiseen kuuluvaa. Kärsimättömyydellä odottavat he tarjoamista. Kuulkaa vaan, miten ne huutavat ja kiroovat!"
Viereisestä huoneesta kuului ääniä, jotka huusivat isäntää. Martti Lokkosen puukengät kalisivat lattiaan, kun hän kiiruhti tiedustamaan mitä heidän "Ylhäisyytensä" käskivät.
Matkustavainen, joka istui pöydän ääressä ja pureksi kynsiänsä, purskahti nauramaan ja katseli matkustajaamme.
"Te nauratte, herrani, mutta minä en suvaitse että minuun katsotaan ja nauretaan", lausui muukalainen ylpeällä äänellä. "Olette paksu ja lihava ja voitte ilman aamiaista ja päivällistä elää ihroillanne, mutta minä sitä vastaan tarvitsen molempia."