"Sitte tahdon esittää vieläkin enemmän puhuvia ja vaikuttavia syitä linnoituksen antautumiseen", lausui van Suchtelen. "Luokaa silmäys näihin karttoihin, niin saatte selvän käsityksen meidän asemastamme. Kaikki nämät viheriäisellä merkityt patterit ja tykkisuojukset ovat jo rakennetut ja miehitetyt, ja punasella merkityt ovat uudet, jotka myös kohta ovat valmiit antamaan tulta. Nämät tykistöt murtavat linnoituksen, aukko valliin saadaan pian ja ryntäys tehdään. Verilöylyn ja nuo hirmuiset tapaukset voitte ainoastaan te estää eli myös raskauttaa omantuntonne niillä. Kahdeksan päivän kuluessa varmaan saatte käskyn uudelta hallitukseltanne linnoituksen jättämisestä; mutta venäläinen päällikkökunta on päättänyt jo sitä ennen, maksakoon mitä hyvänsä, valloittaa linnoituksen, voittaaksensa keisarinsa suosion. Älkää luulkokaan, että venäläinen päällikkökunta pitää minään kunnianansa näin huonosti ja puutteellisesti varustetun linnoituksen valloittamista. Kunniallisen sovinnon tarjoon teille, ja nyt on viimeinen sanani tässä asiassa lausuttu."
"Tahdon tiedustaa sotaneuvoston ajatuksia ja sen jälkeen päättää", vastasi amiraali hyvin sekaantuneena ja hämmästyneenä van Suchtelenin päättävästä ja uhkaavasta äänestä. "Yksin en tahdo kantaa edesvastausta antautumisesta. Kiitän niistä tärkeistä ilmoituksista, joita minulle jätitte ja jotka tulen ottamaan tarkasti huomioon."
"Milloin saan odottaa teidän ylhäisyytenne vastausta?" kysyi van
Suchtelen.
"Parin päivän perästä. Minulla pitää olla aikaa tarkoin, rauhallisesti ja järkevästi tutkiakseni kaikki asemat ja suhteet", vastasi amiraali. "Tähän vastaukseen saatte tällä kertaa tyytyä."
"Ja tällä ajalla me annamme tykkimme paukkua", vastasi van Suchtelen, pannen taas naamion kasvoillensa. "Helsingissä on suuri joukko rynnäkköportaita läjättynä pitkin katuja ja valmiina käytettäväksi milloin hyvänsä. Miettikää tätä, teidän ylhäisyytenne, ja teidän päätöksenne on oleva yhtä ihmeellinen kuin viisaskin."
Hän puristi kättä amiraalin kanssa ja läksi huoneesta. Käytävässä tapasi hän Jägerhornin ja hänen veljensä tyttären.
"No, teidän ylhäisyytenne, kuinka onnistui keskustelu?" kysyi kaunis neiti kuiskaamalla.
"Luulon mukaan on Wiapori parin päivän perästä meidän käsissämme", kuiskasi van Suchtelen takaisin. "Olen ampunut murroksen komentajan päähän, jonka kautta kaikki mahdolliset säikähdyskuulat vapaasti tunkeuvat sisään." — —
Amiraali käveli levottomasti edestakasin huoneensa lattialla ollen suuressa tuskassa ja sielun-vaivassa.
"Mikä on totta, mikä valhetta hänen ilmoituksissaan", mumisi hän. "Kunniallinen pakkosopimus voipi mahdollisesti säilyttää tämän linnoituksen ja sotalaivaston isänmaalle. Jägerhorn kehoittaa antautumiseen, Durietz puolustamaan viimeiseen mieheen asti. Minun on vaikea päättää, kumpasella näistä on oikeus."