Näin kamppaili kunniansa ja omantuntonsa kanssa kuninkaan korkeasti uskottu mies. Keskusteleva linnoitus on jo puoliksi antautunut. Wiaporin täytyy olla hukassa.
YHDEKSÄS LUKU.
Sanansaattaja.
Van Suchtelenin hieroessa sopimusta amiraalin kanssa istui Ranck, joka myös oli tullut Wiaporiin, katteini Durietzin huoneessa ja keskusteli tämän rehellisen upseerin kanssa. Linnoituksessa käydessään oli Ranck tutustunut katteinin kanssa ja heti tulivat he ystäviksi ja luottivat toisiinsa, niin että vapaasti seurustelivat keskenänsä. Isänmaanrakkaus, joka elähytti heitä molempia, oli vahvana ystävyyden siteenä heidän välillänsä ja vaikutti sen, ett'ei heillä pian ollut mitään salaisuuksia toisiltansa. Ranck oli puhunut katteinille käynnistänsä kuninkaan luona ja olostansa Brahelinnassa. Jo aikoja sitte oli Durietz huomannut neiti Katariinan yhtymiset niin hyvin amiraalin kuin evesti Jägerhornin kanssa ja hän aavisti näiden vähän väliä tapahtuvien yhtymisien oikean syyn. Ranckilta sai hän enemmän tietää neiden salajuonista ja vehkeistä, ja hän säihkyi vihasta joka kerta, kuin Jägerhornin nimeä mainittiin.
"Tuo Jägerhornien suku on perki häijyä", lausui katteini kiivaasti. "He ovat omaavoittoa pyytäviä, kunnianhimoisia, vallanhaluisia ja ahneita; minä vihaan heitä kaikesta sydämestäni. Molemmat veljekset ovat toisensa arvoiset. Jos ei amiraali olisi tullut väliin, olisin vaatinut herra evestin kaksintaisteluun. Mutta miekkani on liika hyvä risteilemään petturin miekan kanssa."
"Teillä on oikein, katteini", vastasi Ranck. "Nämä petturit ansaitsevat rangaistuksen ja julkisen häväistyksen. Olen kuullut, että pääasiallisesti Jägerhornin sotamiehet vaativat Svartön antautumista."
"Heidän päällikkönsä on hiljaisuudessa valmistanut heitä", vastasi katteini. "Sisällinen aavistus sanoo minulle, että Wiapori pian seuraa Svartön esimerkkiä. Senkin tuhannen ajatusta pyörii päässäni tämän onnettomuuden estämiseksi, mutta yksikään niistä ei kelpaa käytäntöön. Vallankumouksen aikaansaaminen linnanväessä ja päällikkyyden riistäminen Cronstedtilta olisi ehkä ainoa auttava keino, eli mitä sanotte tästä?"
"Kun vaan aika myöntäisi, niin kyllä se auttaisi", vastasi Ranck. "Mutta luulen, että se keino jo on myöhäinen. Tuo venäläinen välittäjä, joka viimeksi tänään oli amiraalin luona, lienee velhonut hänet niin, että Wiaporin antauminen on kohta nähtävissä. Kuitenkin lienee mullistus linnaväessä olla ainoa jälellä oleva neuvo."
"Nuoremmat upseerit ja suuri osa sotajoukosta ovat valmiit riistämään amiraalilta päällikkyyden", lausui Durietz. "Olen jo puhunut tästä heidän kanssansa ja ai'on vieläkin keskustella siitä."
Ranck näytti hetkiseksi vaipuneen ajatuksiinsa.