"Mutta tulette kumminkin ottamaan sen tarkoin huomioonne, jos mielitte välttää vastenmielisyyksiä", vastasi neiti. "Minun kanssani ei leikitellä rankaisematta, siitä saatte olla varma."
"Ja sentähden matkustankin täältä parin tunnin kuluttua, mutta en teidän uhkauksienne pelvosta, vaan toivossa saada mitättömäksi teidän pirulliset vehkeenne. Kolmas päivä toukokuuta ei ole vielä käsissä ja paljon voi sitä ennen muuttua. Kumminkin olkaa varoillanne, sillä meillä on kerran paljon selvittämistä keskenämme."
Ranck jätti hänen yksin. Hän seisoi kau'an samalla paikalla ja katsoi haaveillen Ranckin jälkeen.
"Jos ei hän olisi kuollut, niin melkein luulisin tuossa miehessä näkeväni vanhan tuttavan", mumisi hän. "Mutta ei, se on mahdotonta. Ahaa, minulle selkeää, mitä varten. Hän on varmaan yksi noista sanansaattajista, jotka amiraali lähettää Ruotsiin, ilmoittamaan kuninkaalle sopimuksesta. Täten voi päättää ainakin hänen puhumisestansa 3 päivästä toukokuuta. Matkustakaa, herra, mutta yhtävähän tulette te Ruotsiin, kuin minä Siperiaan. Matkalla saatte enemmän vastuksia kuin luulettekaan. Minun täytyy tavata kenraali Kamenskia."
Hän kiiruhti venäläiseen päävartioon päin. Tuntia myöhemmin läksi Helsingistä venäläinen upseeri kasakkien kanssa ja meni pohjoiseen päin samaa tietä, jota myös Ranck oli aikonut matkustaa.
"Olette saaneet selvät määräykset", lausui kreivi Kamenski upseerille ennen kuin se läksi kaupungista. "Ei elävänä eikä kuolleena ole amiraali Cronstedtin lähettämä sanansaattaja tuleva Ruotsiin. Oletteko ymmärtäneet minua, herra?"
"Täydellisesti, teidän ylhäisyytenne", vastasi upseeri.
"Sanansaattajan täytyy seisattua tielle."
Kun Ranck tuli amiraalin luo, oli tämä yhä enemmän toivossaan sanansaattajien matkan onnistumisesta. Hän oli aivan vakuutettu, että apu vielä ehti tulla hyvään aikaan ja että talvi kohta muuttuisi suojasemmaksi. Hän antoi Ranckille Kamenskin allekirjoittaman passin, joka oli kirjoitettu erittäin suotuisilla lauseilla; siinä mahdikkaasti käskettiin kaikkia venäläisiä niinhyvin sota- kuin siviilivirkamiehiä antamaan sanansaattajille kaikellaista apua heidän matkansa edistämiseksi. Matkakustannuksia varten sai Ranck 200 riksiä, joka kaikissa suhteissa oli kyllin riittävä.
"Oletteko, herra amiraali, saaneet eteläiseksi sanansaattajaksi sopivan henkilön, joka on ottanut sen toimeksensa?" kysyi Ranck.
"Täkäläisessä linnaväessä oleva luutnantti Bremer, Adlercreutzin rykmentistä, tarjoutui siihen vapaaehtoisesti", vastasi amiraali. "Hän on kelvollinen ja urhoollinen upseeri, johon luotan aivan täydellisesti."