Feodora-rouva työntäytyi esille ja sulki kapteenin, joka ei osannut tämmöistä odottaa, pullistuvaa rintaansa vastaan, kääri käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli häntä monta kertaa. Kapteeni oli tukehtua sillä tämä kunnon rouva, joka ei suinkaan itseänsä ankaralla paastoomisella kiusannut, oli niin kookas, että tästä yhdestä olisi jakamalla saanut kolme tavallista hyvinkin arvokasta rouvaa. Vihdoin laski toimimiehen rakas puoliso kiusattavansa, joka oli pahemmassa pulassa kuin jos Mirandan kanuunat olisivat häntä ahdistaneet, ja kävi nyt Yrjön kimppuun. Mutta oi, Feodora-rouva säpsähti pari askelta takaperin ääneensä huutaen pyhää Andreasta.
Mikä voima sai hänessä aikaan tällaisen taaksekohtaisen liikunnon?
Ei mikään muu kuin puolentoista kyynärän pituinen, torvenmuotoinen läkkilaatikko, jossa oli Salaman paperit ja asiakirjat. Nähdessään, missä vaarassa kapteeninsa oli, ja aavistaen itse joutuvansa samaan vaaraan, Yrjö oli, välttääksensä rouvan ensimäistä ryntäystä, aseen tapaisesti ojentanut tämän laatikon eteensä. Innossaan ei Feodora-rouva huomannut tätä estettä, vaan työntäytyi täyttä vauhtia sitä vastaan, josta seuraukseksi tuli se minkä sanoimme eikä hänellä sitten enää ollut halua uudistaa päällekarkaustaan. Hän vain iski Yrjölle kiukkuisesti silmää ja vetäysi vähän pois antaakseen nuorten ja kauniitten tyttäriensä ruusuhuulillaan parantaa niitä haavoja, joita Budukoff, herra ja rouva, olivat kapteenille saattaneet. Olisi vain Mimmi tämän nähnyt, ei hän suinkaan leppein silmin olisi sitä katsellut, etenkin kun kapteeni oli aivan tyytyväinen ja iloisen näköinen.
Tämän välikohtauksen jälkeen astui kapteeni Budukoffin seurassa konttoriin, missä heti tarjottiin teetä ja piippua. Yrjöä pyydettiin talon tyttärien seurassa virvokkeita nauttimaan. Kapteeni huomasi keskustelunsa aikana toimimiehen kanssa, että tämä oli suuri konna, mutta kauppa-asioissa paljon kokenut ja niihin perehtynyt. Vaikka Wulff tavallansa oli antanut tämän venäläisen toimeksi myydä lasti, oli kapteenilla kuitenkin täysi valta itse myydä se, jos hän sen tarpeelliseksi näki. Sen hän suoraan sanoikin Budukoff-herralle, josta tämä tuli vielä enemmän nöyristeleväksi, antaen kalliita vakuutuksia omasta hurskaudestansa, rehellisyydestänsä ja kunnostansa.
Ivana-herra koetti saada kasvoihinsa jonkun tapaista pyhimyksen ja hurskastelijan muotoa ja huudahti sitten: "antakaa, herra, minulle kymmenen prosenttia lastin myyntihinnasta, niin minä, sen vannon pyhän Yrjänän, p. Annan ja p. Vladimirin, sekä jalon suojeluspyhimyksemme p. Andrean kautta, en ota kopeekkaakaan enemmän enkä pienimmälläkään tavalla kisko teitä, sen lupaan ja vannon pyhästi."
"Ja saman lupaan minä", sanoi Feodora-rouva, joka oven takana oli kuunnellut keskustelua ja nyt toi viinapullon, minkä hän jykevästi laski pöydälle. "Ivana, sinä tunnet puolisosi, kopeekkakin yli kymmenen prosentin, kyllä tiedät."
Herra Budukoff päästi nenäreiästänsä vihellyksen ja nyökäytti vain päätänsä. "Olen tehnyt päätökseni", sanoi kapteeni. "Korkeampaa palkkiota kuin kuusi prosenttia lastin hinnasta en anna teille; otatteko sen vai ettekö? Geflessä neuvottiin minua asioitsija Lasareffin luokse täällä Helsingissä; hän sanotaan olevan rehellinen mies…"
"Varas, hylky, petturi, äsken päässyt Siperiasta", kiljui ja rähisi Budukoffin herra ja rouva vuorottain. "Te tahdotte perikatoani, aiotte tehdä minut ja vaimo poloiseni kerjäläisiksi. Oi Lasareffia, sitä hylkyä, eipä konsanaan; tiedän tekeväni vääryyttä perheelleni, mutta…"
"Muista tytär raukkoja, Budukoff", sanoi rouva, "muista Olgaa ja Katinkaa eläkä ota enempää kuin kahdeksan prosenttia."
Ivana herra kurotti nähtävästi liikutettuna kättänsä kapteenia kohti mutta se sai kajoomatta heilua ilmassa. Kapteeni nousi istumasta.