Kenraali meni taas vierastensa luokse ja jätti katteinin yksinänsä. Vierashuoneesen tultuansa viittasi hän kahdelle ajutantillensa tulemaan lähemmäksi. Näitten herrain kanssa puheli kenraali hiljaa, sen jälkeen menivät molemmat ajutantit ulos. Kenraali tuli takaisin huoneesensa.
"Käskin valjastaa hevoseni, tullakseni teidän seurassa pankkiin tiedustelemaan voiko se antaa sen summan", mikä teille tulee rahdista, sanoi kenraali iloisesti. "Muussa tapauksessa saavat Viipurin kauppamiehet osottaa isänmaallista mieltänsä ja koota sen summan. Tottahan te seuraatte minua, katteini?"
"Vallan mielelläni, sillä mitä pikemmin saadaan tämä asia selväksi, sitä parempi minulle", vastasi katteini. "Muistanettehan, herra kenraali, minun uskaltaneen laivani ja henkeni päästäkseni tänne Viipuriin. Työmies on palkkansa ansainnut."
"Niinpä niinkin ja minä vakuutan, että te saatte palkkanne, eikä ole aikomus suinkaan pidättää ainoatakaan kopeekkaa rahdista", vastasi kenraali. "Mutta kuulen vaunujen jo olevan rappujen edessä. Kun pankista tullaan, pyydän teidät luokseni kahville."
Katteini kumarsi, kenraali oli itse kohteliaisuus. Yhdessä mentiin etehiseen ja puettiin päällysvaatteet sitte astui kenraali ja hänen vieraansa pihalle. Umpinaisten vaunujen eteen oli valjastettu pari virkkua hevosta. Kenraali ja katteini astuivat vaunuihin. Samaan aikaan tuli toiselta puolelta kenraalin kaksi ajutanttia, jotka istuivat takaistuimelle katteinia vastaan, jonka oikealla puolella oli kenraali. Kuski sulki vaunujen oven ulkoa ja heti lähtivät hevoset täyttä vauhtia linnasta.
Katteini alkoi tuntea vähän levottomuutta ja hänessä syntyi epäluulo, ettei tuo matka ollut oikein, rehellistä. Hän tunsi etteivät vaunut liikkuneetkaan, kaupungin kivikaduilla, vaan pehmeämmällä tiellä, arvattavasti maantiellä. Vaunujen ikkunasta näki hän puita vilkahtelevan ja korvansa kuulivat meren kuohun.
"Minnekä viette minut?" kysyi hän kenraalilta.
"Pankkiin", vastattiin hänelle.
"Eiköhän se ole kaupungissa?"
"Ei, me olemme siirtäneet sen pois kaupungista; varovaisuudesta, peläten että viholliset ehkä rupeavat pommittamaan kaupunkia."