"Omituinen varovaisuus, kun te, herra kenraali, epäilette, ett'ei siinä muka olisi tuota mitätöntä 10 tuhannen ruplan summaa", vastasi katteini.
"Älkää olko millännekään, siellä on jotain muuta, jota kyllä kannattaa varoa ja varjella; pian saatte nähdä meillä olevan arvaamattomia aarteita", vastasi kenraali hymyillen.
Ajutantitkin nauroivat. Katteinin levottomuus ja epäluulo kasvoivat. "Minnehän häntä vietiin?"
"Minä tahdon astua ulos, käskekää vaunujen pysähtyä", sanoi katteini laskien kätensä vaunujen ovelle. Mutta samassa silmänräpäyksessä näki katteini kummankin ajutantin kurottavan pistoolin hänen päätänsä vastaan.
"Elkää liikkuko paikastanne, muuten ammumme kumpikin kuulan kallonne lävitse", sanoi toinen upseerista.
Katteini huomasi joutuneensa ansaan.
"Teidän on siis aikomus murhata minut", sanoi hän tyvenmielisenä, "näinkö Venäjällä kohdellaan vieraan valtakunnan alamaisia?"
"Niin kohdellaan esivallan käskyille tottelemattomia henkilöitä", vastasi kenraali. "Teidän uppiniskaisuuttanne rahdin suorittamiseen nähden on rankaistava."
Katteinin oli aikomus vastata, mutta samassa huusi vartijamies ajajille ja hän kuuli portin avautuvan. Vaunut vierivät kivitetyllä tiellä tai pihalla ja seisahtivat jonkun minuutin kuluttua.
"Olemme perillä", sanoi kenraali, "astukaa ulos, hyvät herrat."