Vaunujen ovet avattiin ja herrat astuivat ulos. Katteini huudahti kauhusta. Hän oli saman linnan sisäpihalla, minkä korkeita muuria ja kanuunain reikiä hän vähä ennen oli katsellut meren puolelta. Samain muurien sisällä kitui onneton Barinsky ruhtinas. Mitähän aiottiin hänelle itselle?
"Mitä tarkoitatte tällä koiranleikillä?" kysyi hän kenraalilta.
"Saada teidät masennetuksi", vastasi venäläinen äreästi. "Te jäätte tänne vangiksi kunnes laivanne on purettu. Kun lastiruumat ovat tyhjennetyt, pääsette te vapaaksi ja saatte mennä, minne tahdotte."
"Teidän käytöksenne on inhottavan ilkeä ja häpäisee sitä maata ja hallitsijaa, jota palvelette", vastasi katteini säikähtyneenä, "mutta se tietäkää, ett'ette suinkaan rankaisemalta saa näin kohdella vieraan vallan alamaista."
Tähän ei kenraali huolinut mitään vastata. Hän lähetti noutamaan linnan päällikköä, joka pian tulikin, vanha harmaapartainen upseeri.
Osottaen katteinia, sanoi kenraali upseerille: "Tämä herra tulee olemaan täällä muutaman päivän. Antakaa hänelle joku parhaimmista suojista; ruokaa ja juomaa lähetän hänelle omalta pöydältäni, hän saa liikkua linnan sisäpihalla, mutta te vastaatte siitä, ettei hän pääse tornista."
"Minuun saatte huoleti luottaa", vastasi vanhus. "Kolmekymmentä ajastaikaa olen vartioinut tämän linnan vankeja eikä yksikään vielä ole päässyt karkuun eikä saanut vanhaa Petrovits Augustoffia petetyksi. Tänne tullaan, mutta täältä ei lähdetä ilman keisarin armollista lupaa."
"Minä panen vastalauseen tällaista kavalaa menettelyä vastaan, jota minulle osotetaan", sanoi katteini ähkyen vihasta. "Vapaaksi tultuani valitan hallitsijallenne. Näin julkeaa mielivaltaa ei toki sallittane, kenraali Streboff."
"Uhkauksistanne en ole millänikään, minulla on tarpeeksi valtaa, jotten tarvitse pelätä häviäväni", vastasi kenraali, joka uudesti kääntyi Petrovits Augustoffin puoleen.
"Onko teillä mitään muuta sanottava?"