"Tuo lohi on Äänisestä tai Laatokasta, se on erinomaisen hyvää", arveli linnanpäällikkö. "Sinä mainitsit apulaisiani; minkä arvoisia ne ovat? Tyhjän, ei minkään. Sotamiehet ovat vanhoja, vanginvartijat juomareita. Ainoa luotettava niistä on Bestysjeff, mutta minkä vuoksi? Sen vuoksi, että hän on saanut maistaa ruoskaa. Selkäänsaanti ja ruoska ovat alhaiselle sotamiehelle sama kuin sade ja päivänpaiste maalle. — Mutta mitä on tuossa pullossa?"
"Olutta; suvaitsetteko sitä?"
"Se on lempijuomani, sitä en ole saanut maistaa moneen vuoteen; antaisitteko lasillisen sitä?"
"Juokaa koko pullollinen, minä en rakasta sitä juomaa."
Päällikkö teki tehtävänsä kuin kunnon mies. Hän joi olutta ja viinaa ehtimiseen. Hänen muotonsa alkoi punottaa ja mies tuli aika hutikkaan. Hän rupesi laulamaan ja löi tahtia pöytäveitsellä, joka oli hänen kädessänsä.
"Minä en huoli Santta-Annasta, en vangeista enkä koko roskasta", pärisi hän kiikutellen tuoliansa. "Mitähän minun on tekemistä tämän vanhan tornin kanssa; ei mitään, eläköön viina ja ilo. Kenraali sanoi — minunhan pitäisi olla kenraali — hän sanoi sinun jäävän tänne ainoasti muutamiksi päiviksi, ha, ha, ha, kyllä minä ne päivät tiedän; ne kestävät vuosia. Täällä saat kyllä oleskella vanhan Petrovitsin kanssa. Me pidämme joka päivä tällaiset kemut. Mitä, onko viini loppu ja minun pikarini tyhjä, eikö enää ole viinaa?"
Katteini täytti vanhan juomarin lasin puoleksi viinalla ja puoleksi viinillä.
"Juokaa ja olkaa iloinen, täällä on niin paljon kuin tarvitaan", sanoi katteini, joka päällikön puheista ja liikkeistä huomasi juopumuksen yhä yltyvän. "Kyllä Bestysjeff vangeista huolen pitää, sanoittehan itse, että voitte häneen luottaa."
"Luottaa, minä en luota muihin, kuin itseeni. Teidän menestykseksenne, kultapoikani. Hurraa, eläköön ilo tässä vanhassa tornissa. Minä olen onnellisempi kuin keisari; mitä minua liikuttaa keisari, Streboff tai koko maailma", änkytti linnanpäällikkö.
Hän joi vielä lasillisen viinaa. Silloin vaipui hänen päänsä vastoin rintaa, kädet putosivat hervottomasti alas ja silmät ummistuivat. Ukko vaipui sikeään uneen. Turhaan puisteli häntä katteini, hän ei herännyt.