Katteini nosti ja kantoi hänet vuoteelle. Veitsellä leikkasi hän hurstin leveiksi kappaleiksi, sitoi niillä nukkuvan kädet ja jalat. Sitte siirsi hän lampun pöydältä merenpuoliselle ikkunalle. Sehän oli hänen ja Bestysjeffin kesken sovittu merkki.
Neljännestunnin kuluttua ovi aukeni ja kasakka astui sisään.
Katteini meni häntä vastaan.
"Onko kaikki valmiina?" kysyi hän.
"Vene ja ruhtinas ovat odottamassa vesiportilla", kuiskasi vartija. "Vanha Strelin on nukkunut vartiopaikalleen. Miten on päällikön laita?"
Katteini otti lampun, viittasi Bestysjeffille ja molemmat hiipivät vuoteelle.
"Hän nukkuu kuin pölkky", kuiskasi katteini. "Meidän on aika kiiruhtaa."
Samassa silmänräpäyksessä liikahti päällikkö unissansa ja varmaankin näki hän unta, koska puoliääneen jupisi:
"Sinun maljasi, veikkoni. Ne vangit, ne vain tahtoisivat minut pettää, mutta maltappas."
Hän nukkui uudestaan. Katteini ja Bestysjeff kiiruhtivat ulos.