Tämä järkevä puhe sai katteinin kuulijat malttamaan mielensä. Olihan selvää, että jos ei uhkapurjehtijalla ollut jotakin erinomaisen tärkeää sanottavaa, jopa niin tärkeätä, että hän oli varma pahaa kärsimättä pääsevän tiehensä, hän ei olisi tullutkaan.
"Odottakaa, Froubrigde, jotta ensin saamme kuulla, mitä tällä miehellä on meille sanomista", keskeytti katteini Seymour. "Kun hän on puhunut suunsa puhtaaksi saatte hirttää hänet."
"Te olette erinomaisen hyvänsuopa, sir, ja minä kiitän teitä", vastas katteini. "Sallikaa minun tehdä teille muutama kysymys. Te sanotte haluavanne saada uhkapurjehtijan laivan haltuunne?"
"No, hiisi vieköön, niinpä kyllä; toistan vielä että juuri sitä varten olemme tässä ankkurissa", vastasi Seymour.
"Toinen kysymykseni on tämä tällainen: jos sen saaliin saisitte, eiköhän olisi teille kahdenkertasesti tervetullut, jos laivassa vielä olisi koko lastinsa eli sotatarpeita noin sadan tuhannen ruplan arvosta?"
"Se kysymys on niin yksinkertainen ja selvä, ettei sen vastaukseksi muuta tarvita kuin yksitavuinen on."
"Aivan niin, sir, ja kun on päivän selvää, että te urhoollisena upseerina halusta palvelette maatanne, koetatte tehdä vihollisellenne kaikenlaista vastusta j.n.e., niin myöntänette, että se henkilö, joka osottaa teille keinon saada uhkapurjehtijan ja sen kallisarvoisen lastin, ansaitsee kiitollisuutenne ja palkkaa eikä rankaisua."
"Sekin myönnetään, mutta missä semmoinen henkilö on ja mitenkä se onnistuisi?" kysyi Dragonin päällikkö hilpeästi. "Onhan uhkapurjehtija teidän laivanne, jos niin todellakin olette sen katteini — se on Viipurin satamassa linnan kanuunain turvissa; eihän sitä sieltä helpolla saa, sehän on mahdotonta."
"Se mies, joka vastaa asian onnistumisesta olen juuri minä", vastasi katteini, joka sitten kertoi kuulijoillensa, mitenkä Streboff oli häntä pettänyt ja sulkenut Santta-Annan torniin, kuinka hän sieltä karkasi, otti ruhtinas Barinskyn ja kasakan mukaansa sekä miten hän kostonhimosta tuli vihollisensa laivalle tarjoomaan sille palvelustaan.
Suurimmasti ihmetellen kuulivat upseerit katteinin kertomusta. Seymour ja Froubrigde olivat kumpikin urhoollisia miehiä ja ymmärsivät arvostella katteinin rohkeutta ja tavattoman nerokasta tekoa. Heidän täytyi häntä kunnioittaa, vaikka olikin hän halveksinut heidän lippuaan, jonka vuoksi Dragonin päällikkö kysyi ystävällisellä äänellä.