"Mikähän olisi palkka, minkä pyydätte avustanne?"
"Muuta en pyydä kuin saada laivani takaisin antaakseni sen ehjänä omistajallensa, sittekuin ensin olette purkaneet sen lastin kuormalaivoihinne. Minä puolestani taas lupaan, etten enää käytä Salamaa satamasulunsärkijäksi", vastasi katteini. "Minä olen luonteeltani hyvin uskalias. Olen nuori, ja merimiesmainettani kutkutti yrittää uhkapurjehtimista. Olkoon että se on vika, mutta minä sovitan sen antamalla teille tilaisuuden tehdä pienen urostyön, — kauniimman, minkä mikään laiva on tehnyt koko sodanaikana. Antakaa kunniasananne ja lupauksenne, sir, että Salama pääsee vapaaksi, kun olette saaneet ne sotatarpeet, mitkä sillä ovat lastina, silloin olen teidän palveluksessanne. Muistakaa, sir, että minä vapaasti ja kutsumatta tulin tänne, että minä vapaasti ja vaatimatta, tarjoon apuani kallisarvoisten sotatarpeitten ottamiseksi teidän vihollisiltanne ja sekin muistakaa että jos emme jo tänä yönä ole toimessa, se huomenna on myöhäistä, sillä kuten jo sanoin, silloin ryhtyvät venäläiset purkamistyöhön."
Tarkoin mietti Seymour kaikkea mitä katteini oli sanonut ja ehdottanut. Hän nousi ja lausui:
"Viipykää tässä muutama hetki, minä ja ensimäinen luutnanttini tahdomme asiasta keskustella. Vastaukseni saatte heti kohta."
Upseerit lähtivät kajuutasta kannelle, missä ruhtinas Barinsky ja Bestysjeff kovin levottomina odottivat katteinin takaisin tuloa. Seymour ja Froubrigde menivät molemmat ruhtinaan luokse ja tutkivat häntä mitä tarkimmasti. Kaikesta siitä, minkä saivat kuulla huomasivat he katteinin puhuvan totta kumminkin sen verran, mikä koski hänen vangitsemistansa sekä hänen ja seuralaistensa karkaamista linnasta. Barinskylle tarjottiin lepopaikaksi upseerin kajuutta ja kasakka vietiin laivamiesten suojaan. Upseerit sitte vielä neuvottelivat kauan keskenänsä, mutta menivät vihdoin hekin kajuuttaansa.
Siellä katteini Seymour lausui. "Teidän erittäin omituinen käytöksenne saa minutkin tekemään omituisesti ja poikkeamaan sota-aikana tavallisista määräyksistä. Jos meidän onnistuu teidän avullanne saada laiva ja sen lasti, niin annan teille kunniasanani, että te ja laivanne olette vapaat hetikohta, kun lasti on hallussamme, sillä välipuheella kuitenkin, ett'ette nykyisen sodan aikana enää yritä laivallanne satamasulkua särkemään. Oletteko siihen tyytyväinen?"
"Olen, sir, sillä englantilaisen upseerin ja gentlemanin sana on pyhä", vastasi katteini; "mutta kuulkaa sir, mitä minä nyt kunnioittavasti ehdotan. Viivyttelemättä laskekaa vesille ja miehittäkää veneenne. Pimeyden avulla ja koska minä tarkoin tunnen nämä vedet, vältämme helposti linnan ja pääsemme Salamalle, joka on kaupungin laiturin ääressä lähellä rantaa. Varamieheni kirjeestä päätän, ettei laivalla ole paljo sotamiehiä. Ne me voitamme helposti. Kun laiva kerran on vallassamme, hinaamme sen pois rannasta. Tuuli on koillinen, siis myötäinen purjehtia satamasta. Englantilaisten merimiesten avulla, rohkeudella ja nerolla saadaan Salama varmaankin päivän nousun ajaksi ankkuriin tähän Dragonin lähellä. Jos minä en täytä, mitä lupaan ja nyt olen tarjoutunut toimittamaan, saatatte ajaa kuulan kalloni lävitse; nuorassa roikkumasta säästäkää minua suosiollisesti."
Mitä katteini ehdotti, ei suinkaan ollut mahdotonta. Seymour oli varovampi, sillä hän oli päällikkö ja vastuunalainen miestensä hengestä, jonka tähden hän tekikin useampia vastaväitteitä. Mutta toisaalta oivalsi hän hyvin mikä kunnia tulisi hänelle jos yritys onnistuisi. Ei yksikään laiva ollut vielä koko sodan aikana tehnyt mitään erityistä urostyötä ja Bomarsundin valloittaminen oli, kuten Jones-purseri Cutlerille oli sanonut, yhdistetyn laivaston ainoa sankarityö vuoden 1854 kuluessa. Puuttui matalakulkuisia laivoja eikä sen vuoksi päästy Suomen ja Venäjän satamiin. Siinä oli syy Fighting Charleyn ehdottomaan toimettomuuteen, mikä tuotti tuolle mainiolle sankarille merisotahallituksen epäsuosion, josta syystä hän seuraavana vuonna erotettiin Itämeren-laivaston päällikön virasta, joka annettiin amiraali Dundas'ille.
Mutta sitä vastoin puolusti Froubrigde innokkaasti katteinin ehdotusta. Ryöstää laiva ihan venäläisten patterien alta, kas se oli urostyö ihan hänen mieluisensa. Hän muistutti päällikköänsä, miten englantilainen sotalaivasto Itä- ja Länsi-Intian hyvin varustetuissa satamissa oli voittanut paljon pahempia vastuksia ja onnellisesti suorittanut mainehikkaita töitä. Pätevillä syillä kumosi hän ne väitteet, joita Seymour teki katteinin ehdotusta vastaan ja siitä seurasi, että Dragonin päällikkö lopulta antoi suostumuksensa. Veneitten piti lähteä Froubrigden johdolla ja katteini ruveta hänelle luotsiksi; englantilaisen merimiehen pontevuudella pantiin yritys heti toimeen.
Kaikki miehet herätettiin heti ja väkeä muistutettiin olemaan ihan vaiti ettei vihollisen huomio kääntyisi heihin. Kaikki tehtävän täyttämiseen tarpeelliset käskyt annettiin laivapilleillä. Vähemmän kuin puolen tunnin kuluessa olivat veneet laivan kupeilla täysin varustettuina upseerinsa johtamina. Ensimäinen luutnantti, joka Mileniuksen kanssa oli päällikkönä, istui isoveneessä. Kello 11 yöllä lähtivät veneet hiljaan retkellensä, seuraten Uuraansaaren rantaa. Jottei pimeässä hajottaisi eri suunnille, olivat veneet keskenänsä yhdistetyt hienoilla köysillä. Jo tultiin Santta-Annan tornin kohdalle, joka jättiläiskummituksen tapaisena seisoa törötti yön pimeässä. Kynttilä paloi siinä suojassa, mistä katteini äsken oli lähtenyt ja komentaja nukkui yhä vielä, itse nyt vankina. Venäläisten linnoitusten pitkä rivi oli näkyvissä ja venäläinen vartijaväki nukkui sikeästi, aavistamattakaan vihollisen olevan niin lähellä, jos englantilaisilla olisi ollut tarpeeksi väkeä, olisivat he väkirynnäköllä ehkä saaneet valloitetuksi koko linnan, niin vähän oli vihollinen varuillansa ja niin vähän odotti se hyökkäystä. Muistettakoon, mitä kokemus useasti on todistanut, että rohkein saa useimmiten voiton, jos hän vain on taitava ja seuraa onnen ohjausta.