OLAF SKAKTAVL.
Siksipä kai eräät taistelevatkin *kielellään*. — Inger Gyldenlöve, — te olette suuresti muuttunut. Oli aika, jolloin teidän rinnassanne sykki miehen sydän.
INGER-ROUVA.
Älkää muistelko, millaista *silloin* oli.
OLAF SKAKTAVL.
Ja kuitenkin minä tulin juuri sitä varten luoksenne. Teidän täytyy kuulla minua, vaikka sitten —
INGER-ROUVA.
No hyvä; mutta tehkää se nopeasti; sillä, — minun on se teille sanottava, — te ette ole varmassa turvassa tässä talossa.
OLAF SKAKTAVL.
Östråtissa ei lainsuojaton ole turvassa? Sen olen kauan tiennyt. Mutta te unohdatte, että henkipatto on turvaton kaikkialla, missä hän vain harhaa.