REGINA. Etkö aio lähettää minulle edes hamekangasta?
ENGSTRAND. Tule vaan olemaan kanssani kaupunkiin, tule, niin saat hamekankaita kyllä.
REGINA. Pyh, sen voin tehdä ominpäin, jos minua haluttaa.
ENGSTRAND. Ei, isällisen käden johdolla, se käy paremmin, Regina. Nyt voin saada soman talon Pikku Satamakadulla. Ei tarvitse montaa markkaa enää; ja sinne voisimme laittaa jonkinlaisen merimieskodin, näetkös.
REGINA. Mutta minä en tahdo olla sinun luonasi! Minulla ei ole mitään sinun kanssasi tekemistä. Mene nyt!
ENGSTRAND. Et, totta vie, jäisi pitkäksi aikaa luokseni, laps' kulta. Sitä hyvää ei minulle suotaisi. Jos sinä vaan ymmärtäisit katsoa eteesi. Niin kaunis impi, kuin sinusta on tullut näinä parina viimeisenä vuonna —
REGINA. No —?
ENGSTRAND. Ei varmaankaan kestäisi kauvan, ennenkuin tulla pölähtäisi joku perämies, — niin ehkäpä kapteeni —
REGINA. En tahdo mennä naimisiin kenenkään semmoisen kanssa.
Merimiehillä ei ole yhtään savoir vivre.
ENGSTRAND. Mitä ei heillä ole?