REGINA. Niin-kyliä, niin!
ENGSTRAND. Mutta vaimoväkeä täytyy olla talossa, se on päivän selvää, se. Sillä iltasittain on tietysti pidettävä vähä hauskaa, laulettava ja tanssittava ja niin pois päin. Aatteleppas, että he ovat kulkeneita merimiehiä maailman mereltä, (lähempänä.) Elä nyt ole hassu ja sulje itse tietäsi, Regina. Mitä voi sinusta tulla täällä maalla? Hyödyttääkö se yhtään sinua, että rouva on kustantanut oppia sinuun? Saathan hoidella kakaroita uudessa lastenkodossa, kuulen ma. Onko se mitään sinulle, se? Haluttaako sinua niin mahdottomasti kulua täällä kitupiikiksi likaisten penikoiden takia?
REGINA. Ei, jos kävisi niinkuin minua haluttaa, niin —. No, voihan se tapahtua. Voihan se tapahtua!
ENGSTRAND. Mikä voi tapahtua?
REGINA. Elä yhtään välitä siitä. — Oletko paljokin pannut rahoja talteen täällä maalla?
ENGSTRAND. Kaikkiansa voi niitä tulla noin seitsemän, kahdeksan sataa kruunua.
REGINA. Ei ole hullumpaa.
ENGSTRAND. Siinä on tarpeeksi päästäkseen jaloillensa, siinä, laps' kulta.
REGINA. Etkö aio antaa yhtään niistä rahoista minulle?
ENGSTRAND. En totisesti aiokkaan, en.