REGINA (polkaisee). Ole kiroamatta!
ENGSTRAND. Hys, hys! siinä olet hiton oikeassa, laps' kulta! Sitähän vaan tahdoin sanoa, — olen koko lailla saanut rahoja lakkariini työstäni tässä uudessa lastenkodossa.
REGINA. Vai olet? Sehän on hyvä sinulle, se.
ENGSTRAND. Mihinkä voisi tuhlata penninsä täällä maaseudulla.
REGINA. No, entä sitte?
ENGSTRAND. Niin, näetkös, sitte olen ajatellut panna ne rahat johonkin, joka kannattaisi. Siitä pitäisi tulla jonkinlainen ravintola meriväelle —
REGINA. Hyi sentään!
ENGSTRAND. Oikein hieno ravintola, huomaatkos; — ei mikään semmoinen sikopahna matruuseille. Ei, koira vie, — se olisi Iaivakapteenia ja perämiehiä ja oikein hienoa väkeä varten, huomaatkos.
REGINA. Ja sitte pitäisi minun —?
ENGSTRAND. Sinä saisit olla apuna, niin. Ainoastaan noin näön vuoksi, voit arvata. Et, piru olkoon, joudukkaan pahoille päiville, laps' kulta. Voit saada kaikki tahtosi mukaan.