ROUVA ALVING. En ole koskaan käsittänyt asiaa semmoiseksi, että olisin voinut puhua siitä sinulle, joka olit hänen poikansa.
OSVALD. Ja mimmoiseksi sen sitte käsitit?
ROUVA ALVING (vitkallisesti). Minä käsitin vaan sen yhden asian, että sinun isäsi oli murtunut mies, ennenkuin sinä synnyit.
OSVALD (pidättäen). Ah —! (nousee ja menee ikkunaan.)
ROUVA ALVING. Ja sitte ajattelin päivästä toiseen sitä seikkaa, että
Regina oikeastaan kuului tähän taloon — samoin kuin oma poikani.
OSVALD (kääntyy nopeasti). Regina —!
REGINA (hypähtää ylös ja kysyy pidättäen). Minä —!
ROUVA ALVING. Niin, nyt tiedätte sen molemmat.
OSVALD. Regina!
REGINA (itsekseen). Vai oli äiti siis semmoinen.