REGINA. En totisesti voikkaan. Köyhä tyttö saa käyttää nuoruuttaan; muuten voi joutua kuivalle kankaalle, ennenkuin aavistaakaan. Ja minussa on myös elämän-iloa, minussa, rouva!
ROUVA ALVING. Niin, paha kyllä; mutta elä vaan heittäydy hunninkoille,
Regina.
REGINA. O, jos niin käy, niin on se varmaan niin oleva. Jos Osvald tulee isäänsä, niin tulen minä äitiini, luultavasti —. Saanko kysyä rouvalta, onko pastori Mandersilla tietoa tästä näin minun kanssani?
ROUVA ALVING. Pastori Manders tietää kaikki tyyni.
REGINA (rupee kiireesti laittamaan kaulaliinaansa). Niin, sitte saan kyllä koettaa päästä lähtemään höyryveneellä niin pian kuin suinkin. Pastori on niin kiltti pidellä; ja mielestäni olen minä aivan yhtä likellä saamaan hiukan noita rahoja, kuin hänkin — tuo iljettävä puuseppä.
ROUVA ALVING. Se on sinulle kyllä suotu, Regina.
REGINA (katsoo tuikeasti häneen). Rouva olisi kyllä voinut kasvattaa minua paremman miehen lapsena; se olisi sopinut minulle paremmin, (keikauttaa päätään.) Mutta ykskaikki, — samapa tuo on! (heittää katkeran sivukatseen korkattuun pulloon.) Ehkäpä minäkin vielä kerta pääsen juomaan sampanjaa parempien ihmisten kanssa.
ROUVA ALVING. Ja jos kaipaat kotia, Regina, niin tule minun luokseni.
REGINA. Ei, paljo kiitoksia, rouva. Pastori Manders pitää kyllä huolen minusta, hän. Ja jos oikein hullusti kävisi, niin tiedänhän talon, jossa minun kotini on oleva.
ROUVA ALVING. Minkä talon?