ROUVA ALVING. Ei koskaan!
OSVALD. Kuin se kauhea olisi minut yllättänyt ja hän olisi nähnyt minun makaavan avutoinna, niinkuin pienen kehtolapsen, auttamattomana, hukassa, toivottomana, — ei mitään pelastusta enää —
ROUVA ALVING. Ei koskaan maailmassa olisi Regina tehnyt sitä!
OSVALD. Regina olisi tehnyt sen. Regina oli niin oivallisen kevytsydämminen. Ja hän olisi pian kyllästynyt semmoisen sairaan hoitamiseen, kuin minä.
ROUVA ALVING. Jumalan onni sitte, ett'ei Regina ole täällä!
OSVALD. Niin, nyt saat sinä siis antaa minulie tuon avun, äiti.
ROUVA ALVING (kirkaisee kovasti). Minä!
OSVALD. Kuka on lähempi siihen kuin sinä?
ROUVA ALVING. Minä! Sinun äitisi!
OSVALD. Juuri sen vuoksi.