ROUVA ALVING. Minä, joka olen antanut sinuile elämän!
OSVALD. En ole pyytänyt sinulta elämää. Ja minkälaisen elämän olet minulle antanut? En tahdo sitä! Sinun pitää ottaa se takaisin!
ROUVA ALVING. Apua! Apua! (juoksee porstuaan.)
OSVALD (hänen jälkeensä). Elä mene luotani! Mihin sinä aiot?
ROUVA ALVING (porstuassa). Noutamaan lääkäriä sinulle, Osvald! Päästä minut ulos!
OSVALD (samassa paikassa). Sinä et pääse ulos. Eikä tästä tule kukaan sisään, (avainta kierretään.)
ROUVA ALVING (tulee sisään jälleen). Osvald! Osvald, — lapseni!
OSVALD (seuraa häntä). Onko sinulla äidin sydän minua kohtaan, — sinulla, joka voit nähdä minun kärsivän kaikkea tätä sanomatonta tuskaa!
ROUVA ALVING (sllmänräpäyksen vaiti oltuansa, sanoo hilliten itsensä).
Tässä on käteni sen päälle.
OSVALD. Tahdotko —?