(Pastori Mandera, päällystakki yllä ja sateensuoja kädessä, sekä pieni matkalaukku hihnassa yli olkapään, tulee puisto-oven kautta kasvihuoneesen.)
PASTORI MANDERS. Hyvää päivää, neitsyt Engstrand.
REGINA (kääntyy iloisen hämmästyneenä). No kas, hyvää päivää, herra pastori! Onko höyrylaiva jo tullut?
PASTORI MANDERS. Se tuli nyt juuri, (menee puistohuoneesen.) Onpa meillä sentään ikävä sadesää näinä päivinä.
REGINA (seuraa häntä). Se on niin siunattu ilma maanmiehille, herra pastori.
PASTORI MANDERS. Niin, siinä olette varmaan oikeassa. Sitä ajattelemme me kaupunkilaiset niin vähän.
(Alkaa ottaa päällystakkia yltänsä.)
REGINA. Oo, enkö minä auta? — Kas niin. No ei nyt, kuinka märkä se on! Nyt panen sen vaan etehisen seinälle. Ja sateensuoja sitte —; sen levitän, niin se saa kuivaa.
(Menee ulos kapineittein kanssa toisen oikeanpuolisen oven kautta. Pastori Manders ottaa matkalaukun olaltaan ja panee sen ja hatun tuolille. Sill'aikaa tulee Regina sisään jälleen.)
PASTORI MANDERS. Ah, oikein tekee hyvää tulla huoneesen. No, täällä on varmaan kaikki hyvin talossa?