OSVALD (kulkee lattiata ylöspäin). Niin niin; rakas äiti, jättäkäämme se.
PASTORI MANDERS. No ihan varmaan — sitä ei voi kieltää. Ja sittehän olette jo ruvennut saamaan nimeä. Sanomalehdet ovat usein puhuneet teistä, ja niin ylenmäärin suosiollisesti. Niin, se on — viime aikoina on luullakseni oltu ikäänkuin vähä hiljaa.
OSVALD (yläällä kukkien luona). En ole saanut maalata juuri paljoa viime aikoina.
ROUVA ALVING. Pitäähän maalarinkin levätä välillä.
PASTORI MANDERS. Se on tietty. Ja sitte valmistaudutaan ja kootaan voimia johonkin suureen.
OSVALD. Niin. — Äiti, joko kohta syömme?
ROUVA ALVING. Puolituntisen kuluttua. Ruokahalu hänellä on, jumalan kiitos.
PASTORI MANDERS. Maistuupa tupakkakin.
OSVALD. Löysin isän piipun yläällä kamariasi ja sitte —
PASTORI MANDERS. Ahaa, siinäpä se on!