ROUVA ALVING. Mikä?
PASTORI MANDERS. Kuin Osvald tuli tuolla ovessa piippu suussa, niin olin näkevinäni hänen isänsä ilmielävänä.
OSVALD. Ei nyt, todellako?
ROUVA ALVING. Oo, miten voittekaan sanoa niin! Onhan Osvald minuun.
PASTORI MANDERS. Niin; mutta hänellä on joku piirre suupielessä, jotakin huulissa, joka muistuttaa niin ilmeisesti Alvingista — varsinkin nyt, kuin hän polttaa.
ROUVA ALVING. Ei ollenkaan. Osvaldilla on pikemmin jotakin papillista suussaan, minun mielestäni.
PASTORI MANDERS. No niin, no niin; muutamilla virkaveljilläni on samanlainen piirre.
ROUVA ALVING. Mutta pane piippu pois, poika kultani: en tahdo saada sauhua tänne sisään.
OSVALD (tekee niin). Mielelläni. Tahdoin vaan koetella sitä; sillä olen kerta polttanut siitä lapsena.
ROUVA ALVING. Sinäkö?