ROUVA ALVING. Mutta nyt, Manders, tahdon sanoa teille totuuden. Olen vannonut itsekseni, että teidän kerta pitäisi saada se tietää. Teidän yksin!
PASTORI MANDERS. Ja mikä on sitte totuus?
ROUVA ALVING. Totuus on se, että minun mieheni kuoli yhtä säädyttömänä, kuin hän oli elänyt kaiken elin-aikansa.
PASTORI MANDERS (hapuilee tuolia). Mitä sanoitte?
ROUVA ALVING. Yhdeksäntoista-vuotisen avioliiton jälkeen yhtä säädyttömänä, — ainakin himoissansa, — kuin hän oli ennenkuin meidät vihitte.
PASTORI MANDERS. Ja näitä nuoruuden hairauksia, — näitä säännöttömyyksiä, — huikentelevaisuuksia, jos niin tahdotte, te kutsutte säädyttömäksi elämäksi!
ROUVA ALVING. Kotilääkärimme käytti sitä sanaa.
PASTORI MANDERS. Nyt en ymmärrä teitä.
ROUVA ALVING. Ei ole tarpeenkaan.
PASTORI MANDERS. Minua melkein pyörryttää. Koko teidän avioliittonne, — koko tämä monivuotinen yhdys-elämä miehenne kunssa, ei olisi oliut muuta kuin peitetty kadotus!