ROUVA ALVING. Minä sain pian tietää, mitä minun piti uskoa. Kamariherra sai tahtonsa piian kanssa, — ja sillä suhteella oli seurauksia, pastori Manders.
PASTORI MANDERS (ikäänkuin kivettyneenä). Ja kaikki tuo tässä talossa!
Tässä talossa!
ROUVA ALVING. Olin suvainnut paljon tässä talossa. Pitääkseni häntä kotona iltasittain — ja öisin, täytyi minun ruveta hänelle seurakumppaniksi hänen salaisissa juomingeissaan yläällä kamarissa. Siellä täytyi minun istua kahden hänen kanssaan, täytyi kilisteliä ja juoda hänen kanssaan, kuunnella hänen törkeätä, tyhjää puhettansa, täytyi painia nyrkkipainia hänen kanssaan, saadakseni laahatuksi hänet sänkyyn —
PASTORI MANDERS (vavisten). Että olette voinut kestää kaikkea tätä.
ROUVA ALVING. Minulla oli pieni poikani, jonka hyväksi kestää. Mutta kuin sitte se viimeinen häväistys tuli; kuin oma piikani —; silloin vannoin itsekseni: tämän pitää loppua! Ja sitte otin vallan talossa — koko vallan — sekä hänen että kaiken muun ylitse. Sillä nyt oli minulla ase häntä vastaan, näettekös; hän ei uskaltanut napista. Siihen aikaan Osvald pantiin maailmalle. Hän oli silloin seitsemännellä, ja alkoi havaita ja kysellä, niinkuin lapset tavallisesti tekevät. Kaikkea sitä en voinut kärsiä, Manders. Arvelin, että lapsi tulee myrkytetyksi, kuin hän vaan hengittikään tässä saastutetussa kodissa. Sen vuoksi laitoin hänet maailmalle. Ja nyt huomaatte myös, minkä tähden hän ei koskaan saanut astua jalkaansa tänne kotia, niin kauvan kuin hänen isänsä eli. Kukaan ei tiedä, mitä se on maksanut minulle.
PASTORI MANDERS. Te olette todella koetellut elämätä.
ROUVA ALVING. En olisi koskaan sitä kestänyt, ell'ei minulla olisi ollut työtäni. Niin, sillä uskallan kyllä sanoa, että olen tehnyt työtä! Kaikki nämä tilan kartuttamiset, kaikki parannukset, kaikki ne hyödylliset laitokset, joista Alving sai kiitosta ja ylistystä, — luuletteko hänellä olleen vireyttä semmoiseen? Hänellä, joka oikoeli kaiket päivät sohvalla ja luki vanhaa valtiokalenteria! Ei; nyt tahdon sanoa teille senkin: minä se hänet liikkeelle ajoin, kuin hänellä oli valoisammat välihetkensä; minun täytyi vetää koko kuorma, kuin hän sitte jälleen alkoi elämöimistään tahi lyhistyi kurjuuteensa ja vihelijäisyyteensä.
PASTORI MANDERS. Ja tälle miehelle te pystyätte muistomerkin.
ROUVA ALVING. Siinä näette pahan omantunnon voiman.
PASTORI MANDERS. Pahan —? Mitä tarkoitatte?