PASTORI MANDERS (vieraasti). Jos olisin ymmärtänyt jotain semmoista, niin en olisi ollut jokapäiväinen vieras miehenne talossa.
ROUVA ALVING. Niin, se on ainakin varma, ett'en itseltäni neuvoa kysynyt.
PASTORI MANDERS. No, läheisimmiltä sukulaisiltanne sitte; niinkuin laissa on käsketty; äidiltänne ja molemmilta tädiltänne.
ROUVA ALVING. Niin, se on totta. Ne kolme laskivat omaisuuden minun edestäni. O, ei voi uskoa, kuinka selväksi he saivat, että muka oli sulaa hulluutta hyljätä semmoinen tarjous. Voisi äiti nyt nousta haudastaan ja tietäisi, mihin kaikki se komeus on vienyt!
PASTORI MANDERS. Lopusta ei voi ketään saattaa vastuun-alaiseksi. Se on ainakin varma, että teidän avioliittonne rakennettiin aivan luvallisen järjestyksen mukaan.
ROUVA ALVING (ikkunassa). Niin, tuon lain ja järjestyksen mukaan! Minä luulen monesti että se juuri vaikuttaa kaikki onnettomuudet tässä maailmassa.
PASTORI MANDERS. Rouva Alving, nyt teette syntiä.
ROUVA ALVING. Olkoon niin; mutta minä en kestä enää kaikkia näitä siteitä ja syitä. En voi! Minun pitää raivata itselleni tie vapauteen.
PASTORI MANDERS. Mitä sillä tarkoitatte?
ROUVA ALVING (rummuttaa ikkunankarmiin). Minun ei olisi koskaan pitänyt peitellä Alvingin elämää. Mutta minä en uskaltanut muuta silloin, — en itse vuoksenikaan. Sellainen raukka olin.