PASTORI MANDERS. Ei, hyvä isä, sehän olisi kauheata!
ROUVA ALVING. Jos tietäisin hänellä olevan vakavat tuumat ja että se olisi hänen onnekseen —
PASTORI MANDERS. Mitenkä? Mitä sitte?
ROUVA ALVING. Mutta onneksi ei se olisi; sillä Regina ei, sitä pahempi, ole semmoinen.
PASTORI MANDERS. No, mitä sitte? Mitä tarkoitatte?
ROUVA ALVING. Joll'en olisi niin vihelijäinen raukka, kuin olen, niin sanoisin hänelle: nai hänet, tahi järjestäkää asianne niinkuin tahdotte; mutta ei vaan mitään petosta.
PASTORI MANDERS. Mutta laupias —! Lainmukainoa avioliitto sittenkin!
Jotain niin hirmuista —! Jotain niin tavatointa —!
ROUVA ALVING. Niin, sanotteko tavatointa? Käsi sydämmelle, pastori Manders; ettekö usko tuolla ympäri maata olevan avioparia, jotka ovat yhtä läheistä sukaa?
PASTORI MANDERS. En ymmärrä teitä ollenkaan.
ROUVA ALVING. Aivan hyvästi kyllä ymmärrätte.