PASTORI MANDERS. En koskaan, — en koskaan salaisimmissa ajatuksissanikaan ole pitänyt teitä muuna kuin toisen aviopuolisona.
ROUVA ALVING. Niin — uskoa sitä?
PASTORI MANDERS. Helena —!
ROUVA ALVING. Ihminen unhottaa niin helposti itsensä.
PASTORI MANDERS. En minä. Minä olen sama kuin aina olen ollut.
ROUVA ALVING (kääntää puheen). Niin, niin, niin, — elkäämme puhuko enää menneistä päivistä. Nyt olette korvianne myöten komisjoneissa ja toimikunnissa: ja minä kävelen täällä ja taistelen sekä sisällisiä että ulkonaisia kummittelijoita vastaan.
PASTORI MANDERS. Ulkonaisten nöyryyttämisessä kyllä olen teitä auttava. Kaiken sen jälkeen, mitä kauhistuksella olen kuullut teiltä tänään, en voi rauhallisella omallatunnolla antaa nuoren, turvattoman tytön jäädä teidän luoksenne.
ROUVA ALVING. Eikö teistä olisi parasta, että me koettaisimme pitää hänestä huolta? Tarkoitan — hyvää naimista.
PASTORI MANDERS. Epäilemättä. Luulen että se olisi hänelle kaikin puolin toivottavaa. Onhan Regina nyt siinä iässä, jolloin —; niin, enhän ymmärrä sitä, mutta —
ROUVA ALVING. Regina tuli aikaiseen täysikasvuiseksi.