PASTORI MANDERS. Niin, eikö tullut? Olen muistavinani, että hän oli merkillisen vahvasti kehittynyt ruumiin puolesta, kuin valmistin häntä herran-ehtoolliselle. Mutta toistaiseksi on hänen ainakin mentävä kotia; isänsä johdon alle —. Ei, mutta eihän Engstrand olekkaan —. Että hän — että hän niin voi salata totuuden minulta! (Porstuan ovelle koputetaan.)
ROUVA ALVING. Kukahan se lienee? Tulkaa sisään!
ENGSTRAND (pyhävaatteissaan, ovessa). Pyydän nöyrimmäst' anteeksi, mutta —
PASTORI MANDERS. Aha! Hm —
ROUVA ALVING. Tekö se olette, Engstrand?
ENGSTRAND. — siellä ei ollut ketään piikaa saapuvilla, ja niin otin itselleni rohkean vapauden koputtaa aivan ovelle.
ROUVA ALVING. No niin, niin. Tulkaa sisään. Tahdotteko puhua minun kanssani?
ENGSTRAND (tulee sisään). En, muuten hyvin paljo kiitoksia. Kyllä mä vaan pastorin kanssa tahtoisin puhua pikkuisen.
PASTORI MANDERS (kävelee edestakaisin). Hm; vai niin? Te tahdotte puhua minun kanssani? Niinkö tahdotte?
ENGSTRAND. Niin, tahtoisin niin häijyn mielelläni —