PASTORI MANDERS (seisottuu hänen eteensä). No; saanko kysyä mistä?
ENGSTRAND. Juu, siitä, herra pastori, että nyt me olemme lopettamassa siellä alaaila. Tuhansia kiitoksia, rouva. — Ja nyt meillä on kaikki valmiina: ja siksi minun mielestäni olisi niin näpsää ja sopivaa, jos me, jotka olemme tehneet niin vilpittömästi työtä yhdessä koko tämän ajan, — minun mielestäni meidän pitäisi lopettaa pienellä hartaushetkellä tän'iltana.
PASTORI MANDERS. Hartaushetkellä? Alaalla lastenkodossa?
ENGSTRAND. Niin, joll'ei se ehkä pastorin mielestä ole sopivaa, niin —
PASTORI MANDERS. Kyllähän minun mielestäni on, mutta — hm —
ENGSTRAND. Minä olen itse pitänyt pieniä hartaushetkiä siellä alaalla iltasittain —
PASTORI MANDERS. Oletteko?
ENGSTRAND. Olen, aina välistä: semmoista pientä ylösrakennuksen nimellistä. Mutta minähän olen halpa, yksinkertainen mies, eikä minulla ole oikein lahjoja, jumala parantakoon, — ja siksi ajattelin, että koska herra pastori Manders juuri on täällä maalla, niin —
PASTORI MANDERS. Niin, näettekös, puuseppä Engstrand, minun pitää ensin tehdä teille eräs kysymys. Onko teillä oikea mieliala semmoiseen kokoukseen? Tunnetteko omantuntonne vapaaksi ja keveäksi?
ENGSTRAND. Oo jumala meitä parantakoon, ei juuri kannnata haastaa omastatunnosta, herra pastori.