PASTORI MANDERS. Niin, sillä mitenkä voisitte mielestänne puhdistaa puolenne?
ENGSTRAND. Mutta olisiko hänen sitte pitänyt häpäisemän itsensä vielä enemmän, juttelemalla siitä? Ajatelkaapa, herra pastori, nyt vaan, olleenne samassa tilassa, kuin Johanna-vainaja —
PASTORI MANDERS. Minä!
ENGSTRAND. Kiesus, kiesus, en tarkoita niin aivan tesmälleen. Mutta minä tarkoitan, että pastorilla olisi jotakin hävettävää ihmisten silmissä, niinkuin sanotaan. Meidän, miehisten ihmisten, ei pidä tuomita vaimopoloista liian ankarasti, herra pastori.
PASTORI MANDERS. Mutta enhän sitä teekkään. Teitä vastaanhan nuhteeni asetan.
ENGSTRAND. Voisinko saada luvan tehdä herra pastorille pikkaraisen kysymyksen?
PASTORI MANDERS. No jaa, kysykää.
ENGSTRAND. Eikö mies tee oikein ja kohtuullisesti, nostaessaan langennutta?
PASTORI MANDERS. Tekee, luonnollisesti.
ENGSTRAND. Ja eikö mies ole velkapää pitämään vakaisen sanansa?