ROUVA ALVING (laskee molemmat kätensä hänen hartioilleen). Ja minä sanon, että mieleni tekisi kiertämään käsivarteni teidän kaulanne ympäri.
PASTORI MANDERS (väistyy nopeasti). Ei, ei, herra siunatkoon —; semmoisia mielitekoja —
ROUVA ALVING (hymysuin). O, teidän ei tarvitse peljätä minua.
PASTORI MANDERS (pöydän luona). Te lausutte toisinaan niin liioittelevalla tavalla ajatuksenne. Nyt panen ensiksi asiakirjat kokoon ja laukkuuni, (tekee sanojensa mukaan.) Kas niin. Ja hyvästi nyt niin kauvaksi. Pitäkää silmänne auki, kuin Osvald tulee takaisin. Minä pistäydyn sitte ylös luoksenne jälleen. (Ottaa hattunsa ja menee ulos porstuan oven kautta.)
ROUVA ALVING (huoahtaa, katselee hetkisen ulos ikkunasta, siivoo hiukan huonetta ja aikoo mennä ruokahuoneesen, mutta seisottuu ovessa, huudahtaen): Osvald, istutko vielä pöydässä!
OSVALD (ruokahuoneessa). Minä poltan vaan sikarini loppuun.
ROUVA ALVING. Minä luulin sinun menneen vähän kävelemään.
OSVALD. Tuommoisella säällä? (Lasi kilahtaa. Rouva Alving jättää oven auki ja istuu neulomuksineen sohvalle ikkunan luo.)
OSVALD (sisällä). Eikö se ollut pastori Manders, joka läksi nyt juuri?
ROUVA ALVING. Oli, hän meni alas lastenkodolle.