OSVALD. Hm. (Lasi ja karahviini kilahtaa jälleen).
ROUVA ALVING (katsahtaen huolestuneesti). Rakas Osvald, sinun pitäisi varoa sitä likööriä. Se on väkevää.
OSVALD. Se on hyvää kosteutta vastaan.
ROUVA ALVING. Etkö ennemmin tahdo tulla sisään minun luokseni?
OSVALD. Enhän saa polttaa siellä sisällä.
ROUVA ALVING. Tiedäthän kyllä saavasi sikaria polttaa.
OSVALD. Niin, niin, sitte minä tulen. Vaan pikkarainen pisara vielä. — Kas niin. (Tulee sikarinensa huoneesen ja sulkee oven jälkeensä. Lyhyt äänettömyys.)
OSVALD. Mihin pastori on joutunut?
ROUVA ALVING. Sanoinhan sinulle, että hän meni alas lastenkodolle.
OSVALD. Niin oikein, se on totta.