ROUVA ALVING (kiihkeänä). Mitä hän tarkoitti sillä?
OSVALD. En minäkään sitä ymmärtänyt, ja pyysin häneltä lähempää selitystä. Ja silloin sanoi tuo vanha kyynikko — (puristaa nyrkkiään.) Oo —!
ROUVA ALVING. Mitä hän sanoi?
OSVALD. Hän sanoi: isäin pahat teot etsitään lasten päälle.
ROUVA ALVING (nousee hitaasti). Isäin pahat teot —
OSVALD. Olin lyödä häntä vasten kasvoja —
ROUVA ALVING (menee lattian poikki). Isäin pahat teot —
OSVALD (hymyilee raukeasti). Niin, mitä siitä ajattelet? Luonnollisesti vakuutin hänelle, ett'ei tässä mitenkään voinut olla puhetta semmoisesta. Mutta luuletko hänen antaneen perään sentään? Ei, hän pysyi sanassaan; ja vasta sitte, kuin olin ottanut esille sinun kirjeesi ja kääntänyt hänelle kaikki ne paikat, joissa puhuttiin isästä —
ROUVA ALVING. Mutta silloin —?
OSVALD. Niin, silloin täytyi hänen luonnollisesti myöntää olevansa erhetyksissä; sitte sain tietää totuuden. Käsittämättömän totuuden! Tästä riemuisasta, onnellisesta nuorukais-elämästä toverien kanssa olisi minun pitänyt pysyä erilläni. Se oli ollut liian rajua minun voimilleni. Omasta syystä siis!