OSVALD. Sitä en tee, äiti — (menee pöydän luo.) Mielestäni olen sanonut sinulle niin paljon.
REGINA (tuo lampun ja panee sen pöydälle).
ROUVA ALVING. Kuule, Regina, sinä voisit tuoda meille puoli pulloa sampanjaa.
REGINA. Kyllä, rouva, (menee jälleen ulos.)
OSVALD (tarttuu molemmin käsin hyväillen hänen päähänsä). Se on niinkuin olla pitää. Tiesin kyllä, ett'ei äiti tahtonut antaa poikansa janota.
ROUVA ALVING. Rakas Osvald raukkni; mitenkä voisin kieltää sinulta mitään nyt?
OSVALD (vilkkaasti). Tottako, äiti? Tarkoitatko sitä mitä sanot?
ROUVA ALVING. Mitä?
OSVALD. Ett'et tahtoisi kieltää minulta nitään?
ROUVA ALVING. Mutta rakas Osvald —