OSVALD. Hys!
REGINA (tuo tarjottimella puoli pulloa sanpanjaa ja kaksi lasia, ja asettaa ne pöydälle). Avaanko minä —?
OSVALD. Ei, kiitos; avaan itse. (Regina memee ulos jälleen.)
ROUVA ALVING (asettuu pöydän luo). Mitä sinä tarkoitit — että minun ei tulisi kieltää sinulta?
OSVALD (avatessaan pulloa). Ensin lasi tahi kaksi. (Korkki kimmahtaa auki; hän kaataa toiseen lasiin ja aikoo kaataa toiseen.)
ROUVA ALVING (pitää kättänsä päällä). Kiitos, — ei minulle.
OSVALD. No, minulle sitte! (tyhjentää lasin, täyttää sen uudestaan ja tyhjentää taas; sen jälkeen istuu pöydän ääreen.)
ROUVA ALVING (odottaen). No niin?
OSVALD (katsomatta häneen). Kuule, sano minulle, — minusta sinä ja pastori Manders näytitte niin ihmeellisen — hm, hiljaisilta päivällispöydässä.
ROUVA ALVING. Huomasitko sen?