OSVALD. Huomasin. Hm — (lyhyen äänettömyyden jälkeen.) Sano minulle, — miltä Regina sinusta näyttää?
ROUVA ALVING. Miltä hän minusta näyttää?
OSVALD. Niin, eikö hän ole oivallinen?
ROUVA ALVING. Rakas Osvald, sinä et tunne häntä niin tarkkaan kuin minä —
OSVALD. No?
ROUVA ALVING. Regina sai, paha kyllä, oleskella liian kauvan kotona.
Minun olisi pitänyt ottaa hänet luokseni aikaisemmin.
OSVALD. Niin, mutta eikö hän ole muhkea nähdä, äiti? (täyttää lasinsa.)
ROUVA ALVING. Reginalla on monta ja suurta vikaa —
OSVALD. No niin, mitä se tekee? (juo taasen.)
ROUVA ALVING. Mutta minä pidän hänestä kuitenkin; ja minun on vastattava hänestä. En tahtoisi minkään edestä maailmassa, että hänelle tapahtuisi pahaa.