OSVALD (hypähtää ylös). Aiti, Regina on minun ainoa pelastukseni!
ROUVA ALVING (nousee). Mitä sillä tarkoitat?
OSVALD. En voi kävellä täällä ja kantaa kaikkea tätä sieluntuskaa yksin.
ROUVA ALVING. Eikö sinulla ole äitisi kantamaan sitä kanssasi?
OSVALD. Niin, sitä ajattelin; ja sen vuoksi tulinkin kotia luoksesi. Mutta se ei käy sillä lailla. Näen sen; se ei käy. Minä en kestä elämääni täällä!
ROUVA ALVING. Osvald!
OSVALD. Minun täytyy elää toisella tavalla, äiti, Sen vuoksi täytyy minun lähteä pois sinun luotasi. Minä en tahdo, että sinä olisit näkemässä sitä.
ROUVA ALVING. Onnetoin poikani! Oi, mutta Osvald, niin kauvan kuin olet niin sairas kuin nyt —
OSVALD. Jos se olisi sairaus yksin, niin jäisin kyllä luoksesi, äiti.
Sillä sinä olet paras ystäväni maailmassa.
ROUVA ALVING. Niin, eikö totta, Osvald; enkö ole!