OSVALD (kulkee levotoinna ympäri). Mutta kaikki nuo vaivat ja katumus, — ja sitte tuo suuri kuolettavainen tuska. Oo — tämä kauhea tuska!
ROUVA ALVING (menee hänen jäljessään). Tuska? Mikä tuska? Mitä tarkoitat?
OSVALD. Oo, elä kysele minulta enempää. En tiedä sitä. En voi kuvailla sitä sinulle.
ROUVA ALVING (menee lattian poikki oikealle ja vetää kellonnauhasta).
OSVALD. Mitä aiot?
ROUVA ALVING. Aion saada poikani iloiseksi, niin. Hänen ei pidä kulkea täällä mietiskellen. (Reginalle, joka tulee ovessa.) Enemmän sampanjaa. Koko pullo. (Regina menee.)
OSVALD. Äiti!
ROUVA ALVING. Etkö luule meidänkin osaavan elää tässä talossa?
OSVALD. Eikö hän ole muhkea nähdä? Sitä, mimmoista tekoa hän on! Ja niin tuiki terve.
ROUVA ALVING (istuu pöydän luo). Istu, Osvald, ja haastelkaamme tyynesti.